Olen lähtöisin 10 sisaruksen perheestä

Hei sinulle sinne uuteen päivään =)

Miksi minä kasvatuksesta kerron, tai millä pohjalla? Kerron sillä pohjalla, että olen itse isosta perheestä. Tarkalleen ottaen minulla on 10 sisarusta. Meillä kotona on paljon puhuttu aina asioista, opetettu tunteiden näyttöä ja niistä keskustelua.


Perhetaustaa
Olen perheestä, jossa vanhempani siis muodostivat uusioperheen ja meillä oli myös sijoitettuja lapsia, joten ihan täysin biologisia ei kaikki sisarukseni minulle ole, mutta heidän kanssaan olen elänyt ja kasvanut joten sisaruksiani ovat minulle he kaikki. Asuin isäni ja äitipuoleni kanssa, josta olen saanut itselleni äidin vaikkei biologisesti minua olekaan synnyttänyt (rajoituksista kun kerroin, minun biologinen äitini kuoli). Kiroilupurkista kun puhuin oli kyseessä tämä ei biologinen äitini, mutta kutsun häntä äidikseni, hänhän on minut hyvin pitkälti kasvattanut.


Oma perhe
Minulla itselläni on kolme lasta, mieheni kanssa yhdessä, olemme siis ydinperhe. Toivoisin itse olevani suurperheellinen, eli haluaisin monen monta lasta. Se toteutuuko se koskaan, sitä en tiedä, mutta toivoisin että niin joskus olisi. Toki olen kiitollinen näistä kaikista kolmesta lapsestamme.


Lastemme käytös
Meidän lapset ovat hyvin käyttäytyviä, voin mennä niiden kanssa minne vaan, laivalle, huvipuistoon, kauppaan ihan mihin vaan ja tiedän heidän käyttäytyvän siellä nätisti ja tottelevan mitä heille sanotaan sekä osaan ennakoida mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan heidän kanssaan. Heidän käytös on siis johdonmukaista, ei arvaamatonta. He ovat voimakastahtoisia, itse ajattelevia ja hyvän itsetunnon omaavia lapsia.



He ovat saaneet kiitosta käytöksestään ulkopuolisilta ja he kunnioittavat vanhempia ihmisiä. Toki he ovat lapsia ja aina ei mene ihan putkeen, mutta jos niin on niin tilanteet käsitellään ja muistutetaan, kuinkas käyttäydyttiinkään. Teinimme puolustaa jos jotakuta kiusataan, hän ei sellaista katso ollenkaan, vaan menee vaikka itse painimaan, kunhan kiusaaminen loppuu.


Oikea ja väärä
Lapsemme tietävät mikä on oikein, mikä on väärin. Teinimme on sellainen kukkopoika, kukkoilee, mutta ei isottele eikä haasta riitaa, mutta näyttää ettei ainakaan aio alistua mihin tahansa kavereiden tahdosta.


Omia pohdintoja
Halusin kertoa omia pohdintojani kasvattamisesta, jos niistä jollekin olisi vertaistukea. Olenkin korostanut, että tämä ei ole ainoa tapa ratkoa kasvatuskysymyksiä, mutta näillä opeilla voin tässä kohtaa sanoa, että aika mutkatonta lastemme kanssa elämä on näiden oppien mukaan kun ollaan elelty.



Jos et siis ole vielä lukenut näitä pohdintojani, niin laitan linkit tähän:



Ensimmäinen osa oli: En ole neuvotteleva äiti ja siihen pääset tästä https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/en-ole-neuvotteleva-aiti-kasvatus-osa-1.html

Toinen oli: Vanhempien yhteinen rintama https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/vanhempien-yhteinen-rintama-kasvatus.html

Kolmas oli jäähypenkistä: https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/vihastuttava-jaahypenkki-kasvatusta-osa.html

Neljäs Ruutu/peliajoista https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/05/ruutupeliaika-lapsella-kasvatusta-osa-4.html

Ja viides käsittelee että mitäs jos vanhemmalla menee hermot kumminkin: https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/05/mitas-jos-aidin-pinna-palaakin-kasvatus.html

Kiitos sinulle kun luit, toivottavasti saat vinkkiä kuinka itse haluat, tai et halua toimia =) Mukavia kasvatushetkiä.