(V)ihastuttava jäähypenkki Kasvatusta osa 3- Aikalisä

 

Hei sinulle

Puhutaanko vähän jäähypenkistä? Se on tunteita herättävä, kerää puoltoa ja vastustusta. Onko jäähypenkki sallittu kasvatusmetodi? Toiset ovat sitä mieltä, että ei missään nimessä, toiset ovat sitä mieltä, että kyllä ehdottomasti. Itse olen sitä mieltä, että asia ei ole niin mustavalkoinen. Avaan tätä ajatusta tässä kirjoituksessa.

Esikoisemme

Meidän esikoinen on ja oli pienenä hyvin energinen, hänen tunteensa niin hyvässä kuin pahassa roihahti 0-100 ihan tuon tuosta. Hän sai jopa riidan aikaan oman kätensä kanssa, kun toinen käsi vei toiselta kädeltä auton. =) Hän oli ja on edelleenkin todella temperamenttinen, sellainen kuumakalle kukkopoika. (hän ei loukkaannu tuosta, tietää itsekin olevan niitä). Hänellä on todella hyvä itsetunto ja osaa kyllä väittää vastaan niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa. Jos hän vihastuu, hän on todella tulinen ja kiukku meinaa jäädä vähän päälle.

Joka paikassa on jäähypenkki

Menimme hänen ollessa pieni, minne tahansa, kerroin heti, että jäähypenkki löytyy sitten täältäkin (mammalassa oli portaat, vierailuilla oli penkki, milloin missäkin) Hän oli iloinen huomatessaan, että täällä siis löytyy myös jäähypenkki =). Meillä jäähypenkki oli todella kovassa käytössä esikoisella. Kerron kuinka me sitä käytimme. Kun hän oli neljävuotias, hänen jäähyaikansa oli 4 minuuttia (iän mukainen minuuttimäärä)

Tunteet yli sietokyvyn

Tämä keino oli pakollinen, kun tunteet roihahti, hänen kanssaan asioiden selvittely, anteeksipyyntö tai mikä tahansa oli aivan mahdotonta. Jäähypenkki toimi meillä nimensä mukaisesti tunteiden jäähdytyksenä. Me emme huutaneet ”nyt jäähypenkille” (silloin olisimme itse olleet jäähypenkin tarpeessa). Ensin annoimme varoituksen, että jos ei homma lopu, niin jäähypenkki odottaa, sitten kun homma jatkui, sanoimme, että nyt menet jäähypenkille. Jos ei mennyt, kannoimme hänet sinne ja sanoimme, että nyt on jäähyn aika. Jäähypenkiltä ei huudeltu mitään, siellä ei leikitty sieltä ei tultu pois.

Mitä jäähypenkille meno tarkoittaa

Emme unohtaneet poikaa sinne, hän ei tullut omia aikojaan pois, vaan kun jäähyn aika oli ohi, menimme hänen luokseen (hän oli välittömässä läheisyydessä niin että näin hänet, en reagoinut häneen, mutta pidin silmällä) ja sanoin ”jouduit jäähypenkille koska… huomasin että olit todella vihainen…. Nyt pitää pyytää anteeksi koska…” eli purimme tilanteen ja sanoitimme lapsen tunteet, jotka menivät aivan yli ennen jäähyä.

Miten jäähylle meno hoidettiin

On eri, jos riuhtoo lasta ja huutaa että nyt sinne jäähylle ja antaa lapsen tulla pois jäähypenkiltä omia aikojaan, tai mikä pahempaa, jos lapsen vaan unohtaa sinne. Tuommoisessa käytössä en ymmärrä jäähypenkkiä. En ymmärrä silloin jäähypenkin ideaa, jos tilannetta ei enää käsitellä, kun tunteet ovat saatu kierroksilta takaisin normaalitilaan.

Keskimmäinen lapsemme

Meidän toinen lapsi, hän on hyvin herkkä, hänelle ei ole kamalasti tarvinnut rajoja laittaa, kun hän tietää vain, kuinka toimia ja kertoilee tuon tuosta itsekin sääntöjä, eikä niitä kamalasti ennen tätä eskari-ikää ole uhmannutkaan, jotain pientä, mutta todella pientä. Uskoo yleensä ihan kerrasta. Hänen kanssaan en ole nähnyt tarvetta jäähypenkille, koska hänen tunteensa ei niin sanotusti mene yli tilanteissa. Joskus, mutta silloin hän osaa etsiä itse rauhallisen paikan ja hetkenpäästä voimme käsitellä asiat.

Yhteenveto

Eli yhteenvetona tästä tekstistä sanoisin, että jäähypenkki on hyödyllinen silloin, jos lapsen temperamentti sitä kaipaa ja aikuinen käyttää jäähypenkkiä lapsen tunteiden, ei omien tunteiden rauhoittamiseen. Jos lapsi on muutenkin herkkä ja tottelevainen niin en oikein näe mitään hyötyä jäähypenkille… Minä luulen, että meidän neiti tulee tarvitsemaan jäähypenkkiä myös ja varmasti hyvin paljon =). Vielä ei ole siellä käynyt, ei vielä ymmärrä syy-seuraus suhdetta, joten mielenkiinnolla jään odottamaan, mutta merkit jäähypenkin tarpeeseen on ilmassa.

Teini ja jäähypenkki

Nykyään luonnollisestikaan teinillä ei ole jäähypenkkiä, mutta hän osaa sanoa että on nyt niin vihainen, että pidetäänkö aikalisä ennen kuin jutellaan (näkymätön jäähypenkki on siis edelleen omasta tahdosta). Hän myös ymmärtää jos minä sanon tarvitsevani tauon vetääkseni happea. Eli menemme hyvinkin yhteisymmärryksessä tilanteista. Usein hänen ei tarvitse edes sanoa tarvitsevansa hetkeä, koska näen hänestä jo kun kiehuu yli ja korvat menevät kiinni. (en viitsi hakata päätäni seinään, joten tauko jos auttaa, niin koen sen viisaampana) Äidin poika, temperamentti on tainnut minulta periytyä.

Jatkan edelleen kasvatusmietteitäni, ja taas minulla on idea mitä seuraavaksi käsitellään. =) Tulethan lukemaan senkin osan. Jos et lukenut viime osaa, niin siinä käsittelin aikuisten yhteistä rintamaa ja sen voit lukea tästä: vanhempien-yhteinen-rintama-kasvatus

Mukavia kasvatushetkiä teille sinne. Pidetään lapsistamme huoli, rakastetaan heitä ja laitetaan heille rajoja =)