Puhutaanko pikkuisen kasvatusjutuista pitkästä aikaa? Ajattelin kertoa enemmän meidän perheen ruokailutilanteista, joista jo mainitsinkin puolella sanalla ensimmäisessä osiossa kasvatussarjaa. Sinne pääset tästä linkistä: en-ole-neuvotteleva-äiti-kasvatus-osa-1
Kerron myös jokaisen
lapsen suhtautumisesta ruokaan ja heidän suosikeista/inhokeista. (jos kuvat hyppii oudosti, niin tähän on tullut jokin päivitys ja nämä kuvat on jokseenkin hankala lisätä tänne!)
Ruokarytmi ja sen merkitys
Meillä siis
ruokarytmi on hyvin selkeä. Samoihin aikoihin hyvin pitkälti on ruoka-ajat joka
päivä (viisi ateriaa). Tämä mielestäni antaa hyvän pohjan koko päivälle. Eli kaikki muut, niin ulkoilut kuin päiväunet yms. Menee näiden ruoka-aikojen
väleihin. Vaikka muu maailma kaatuisi ympäriltä niin ruoka-ajat pysyy😊 Olen huomannut, että monet konflikti tilanteet saa vältettyä sillä,
että lapsi ei ole nälkäinen. Nälkäinen lapsi on todella kiukkuinen ja usein
aika yhteistyökyvytön (niin on myös mieheni, lasten isä).
Kun ruokaa on säännöllisesti tarjolla, lapsi oppii että säännöllisesti mennään syömään, niin mielestäni se helpottaa päiviä.
Periaatteet ruokailutilanteiden suhteen
Meillä ei siis ole
syömispakkoa, mutta yhdessä istumme pöytään syömään pääateriat
(välipala on vähän lennosta syöty, toisinaan). Jos ei maistu, niin ei ole pakko
syödä, jos ei tykkää, ei ole pakko syödä. En tee montaa eri ruokaa, en anna
muuta, jos lapselle ei maistu kyseinen ruoka, seuraavalla ruokailulla jo
varmasti maistuu kun onhan lapsella silloin jo varmasti nälkäkin. Ei se
itsellekään aina oikein maistu.
Tällä pyrin myös siihen, että ruokailutilanteista ei tulisi pelikenttää. Meillä ruokailutilanteisiin suhtaudutaan hyvin positiivisen neutraalisti, niin lapsetkin oppivat suhtautumaan siihen samalla tavalla, "ruoka aika, mitäs meillä on nyt tarjolla"=) Ruokapöydässä ei olla puhelimilla, ei katsota mitään, ei pompita pöytään ja pois, ei lueta tms. ruoka aika on perheen kiva hetki vaihtaa kuulumisia ja asioita sekä syödä hyvää ruokaa. Ei sen enempää eikä sen vähempää.
Ruoka ja ruokailutilanteet ovat hyvä uhman kohde, kun lapselle alkaa tulemaan omaa tahtoa. (toki on ruokia, joista lapsi ei vaan pidä ja tässä ei ole kyse uhmasta, mutta senkin kyllä huomaa, jos lapsella on oikeasti nälkä, niin pöydästä varmasti löytyy jotain syötävää, mistä ei pidä, voi laittaa sivuun ne.) Lapsi saattaa alkaa helposti vetelemään ruokailutilanne naruista vanhempaa.
Tähän ollaan suhtauduttu niin, että mennään noilla ylläolevien kertomieni periaatteiden mukaan ja kun aletaan sitä ruokaa/ruokatilannetta uhmaamaan, niin korostetusti vaan vedetään tässä tiukkaa linjaa. Ei tule muuta edes vähän, ennen seuraavaa ateriaa.
Lapsi voi päättää että ei syö, hänellä on nälkä seuraavalla ruokailulla, maistaa pitää edes se yksi suullinen. Uhmaaminen ei kauaa yleensä kestä ruokaa kohtaa, kun siitä kärsii vain hänen oma vatsansa, eli ei ole kannattavaa toimintaa. Meillä saa tämän valinnan tehdä. Seuraava ruoka tarjotaan muutaman tunnin päästä. Jos ruokaan kuuluu jokin esim fetajuusto, tai pesto, tulinen mauste tms. niin ne on meillä tarjolla aina erikseen. Eli jokainen saa laittaa omalle lautaselle voimakkaammat maut.
Meillä lapset
maistavat mielellään uutta, kun siitä olemme tehneet sellaisen äänestys jutun;
jatkoon, ei jatkoon. Eli pääseekö uusi ruoka listoillemme säännölliseen
kiertoon vai ei, jokaisen mielipidettä kuunnellaan. Jotkin ruuat toki jakavat mielipiteitä ja silloin mennään niin, että jos on jatkoon menossa ruoka ja yksi ei pidä, niin sitten sanon, "okei, otetaan listoille, mutta ei ole niin usein tarjolla".
Meillä ei ole peräkkäisinä ruokina uusia kokeiluita, yleensä laitan jonkin oikein pomminvarman edelliselle tai seuraavalle ruokakerralle, jos menestys onkin heikko uuden ruuan kanssa.
Meillä ei sanota: hyi! Yäk! En syö! Kaikesta ei tarvitse eikä voikkaan tykätä. Ja se sanotaan että ei pidä siitä ruuasta mutta näitä sanoja ei siihen käytetä.
Pelleily ruokapöydässä
Jos taapero alkaa pelleilemään ruokapöydässä ei siihen reagoida mitenkään, ei lähdetä mukaan, jos vaatii kieltoa niin kielletään, mutta ei tehdä numeroa. Näin lapsemme on kaikki oppineet sen kuinka ruokapöydässä toimitaan. Meidän ruokailuhetket ovat mukavia ja minäkin syön ruokani lämpimänä. Meidän taapero syö itse. Hän on sormiruokaillut sieltä asti kun vaan pöydässä on istunut. Ai sitä sotkun määrää alussa, mutta nyt on jo huomattavasti helpompaa.
Meillä ykkönen eli teini on ollut aikaisemmin ja välillä vieläkin hieman ennakkoluuloinen joihinkin ruokiin, johtuen varmaan allergiataustasta, luulen. Hän söisi kaikista mieluiten aina ruokaa, siis välipalaksi ja iltapalaksikin hän haluaisi kunnon ruokaa. "jäikö vielä sitä eilistä ruokaa" on tuttu kysymys teinin suusta.
Hän rakastaa pitkään haudutettuja liharuokia, pihvejä, kaikkea lihaa oikeastaan, kanaruuat, pastat, lasagnet. Tämmöiset vähän tuhdimmat ovat hänen mieleensä. Mutta hän on todella liikunnallinen ja kuluttaakin paljon, se lienee osa syynä tähän. Pieni kun oli hän kysyi ennen johonkin yökylään menoa AINA, että onhan siellä sitten varmasti iltapala =) Hän ei oikein pidä keittoruuista (pl. Tomaattikeitto), syö niitä, mutta ei ole ykkösvalinta.
Eskarin ruokailut
Kakkonen, eli eskari
on vähän kriittinen ruuan suhteen, ennen hän söi kaiken niin, että kaikki on
herkkua, mutta nykyään aika uutena juttuna on, että hänen makunsa on aika
vaativa, syö toki lähes kaikkea, maistelee tarkkaan ja pisteyttää ruuan näin: 5/5 on
ok, 10/10 jos on hyvää, 100/100 tai
siitä enemmän on oikein herkullista ruokaa =). (huomaa että tuossa
pisteytyksessä muuttuu vain asteikko, ei täydet pisteet =)
Hän tykkää ihan
peruskotiruuasta, mutta sitten kaikki fetajuustot, savulohi, pestolla maustettu
tomaattispagetti, Siskonmakkarakeitto
jne, on hänen oikein herkkujansa. Usein pyytää iltapalaksi salaattikulhoa jossa
on fetajuustoa. Eli ehkä sellaiset vähän voimakkaammat maut ja kevyemmät ruuat,
sanoisin. Hänen periaatteellinen inhokki on kesäkurpitsa (jos ei tiedä ruuassa sitä olevan, on ruoka herkkua, jos tietää, ei ruoka ole niin mieleistä). Hän söisi aurinkokuivattuja tomaatteja suoraan purkista.
Taaperon ruokailut
Kolmonen, eli taapero on kaikki ruokainen, hän rakastaa ruokaa ja on aina nälkäinen. Hänelle uppoaa niin linssikeitto kun kastikkeet, ihan kaikki. Mutta yhden huomion olen tehnyt, hän ei ihan kamalasti pidä lihasta. Murekkeet, nakit jne. ei ole hänen suosikkejaan, mutta syö minkä syö lautaseltaan. Hedelmät, salaatit, Fetajuustot, pestot, perunat, kastikkeet, pastat, keitot
kaikki menee ja uppoaa hyvin, yleensä pyytää joka ruokailulla lisää =)
Sellaista ruokakulttuuriin kasvatusta meillä harjoitetaan, mites teillä? Onko lapset ruoka
kriitikoita? Maisteleeko ennakkoluulottomasti? Onko inhokeita tai suosikkeja?
Seuraavassa osassa kasvatusta on taas jotain ihan muuta. Olen muutaman aiheen välillä kumman laitan ensin, toinen on lukijan toive, toinen on omasta päästä taas keksitty, se selvinnee, kun on taas sen aika =)
Mukavia ruokailuhetkiä teille, ei oteta niin vakavasti ja tarjotaan lapsillemme kaikkea mahdollista, jotta heidän makunsa siitä monipuolistuu ja kehittyy omanlaisekseen.
Ja ig:stä minut löytää nimellä lastenjahellan
Kyllä on niin tuttua luettavaa. Olen itse samoilla linjoilla myös ruokailujen suhteen.
VastaaPoistaTäällä tosiaan välillä vaikeuksia blogijuttujen kanssa, mutta onneksi ne taasen palautuu kuosiinsa hetken ajan päästä.
Minulla oli koko blogin teko ympäristö kuukauden, mutta vaihtui taasen tavalliseksi. Kummallista :D
Tosi mukava kuulla että teillä ollaan samoilla linjoilla😊
PoistaJoo jokin ihme päivitysbuumi on nyt menossa alustoissa😂 onneksi siellä on jo palautunut normaaliksi.
Ihanaa päivää Sinne!