Mikä ihmeen ADHD?
"Eihän sellaista ole"
"Joo siis määkään en voi keskittyä"
"Se on vaan se muotidiagnoosi"
Jos olet kuullut noita lausahduksia, tai jos olet sanonut itse näitä vähättelevässä tarkoituksessa, niin kerron vähän lisää...
Kun aamulla heräät, tuntuu kun et olisi nukkunut yhtään, kun katsot unitietoja kellosta toteat että kello sanoisi samaa, ei levollista unta lähes lainkaan.
Istahdat kahville ja unohdut siihen ja huomaat että kello on jo niin paljon että alkaa olemaan kiire, aika vaan meni etkä kerinnyt syödä aamupalaa.
Äkkiä työvaatteet niskaan, lapsen herätys, koitat keskittyä siihen että muistat lapsen kaikki vaatteet pukea hänelle päälle. Joskus joudut kurkata takapenkille, että muistitko koko lapsen🤔 Mites ulkovaatteet? Ne hoitokassiin, käyt läpi kengät, villasukat, toppahousut... jne. Koko keho ääneen, että muistat kaikki osat pakata mukaan. Laitat toppahousut kassin viereen kun ne oli kuraiset, ajattelet, että nappaat ne siitä sitten.
Matkalla muistat että niin, ne toppahousut jäi siihen kassin viereen, ja niin kahvinkeitin jäi päälle ja se kahvi joka piti laittaa termariin jäi myös. Onneksi olet tämän ennakoinut ja sinulla on pistorasiassa ajastin. Tämän lisäksi hukkasit aamun aikana tavarat joihin koskit useaan kertaan ja aikaa meni niiden etsimiseen ihan liikaa.
Pääset sinne koulun työmaalle ja mietit musititko kaikki. Alat hommiin ja päässä surisee niin perhanasti kun on jokin kiire. Mikä kiire? En tiedä, mutta on hauskaa maalata ja energiaa riittää. Mitä tekisi ruuaksi, en tiedä, ai että kohta on ruoka koulussa, mitähän siellä on ruokana. Ketähän lähtee syömään, ai niin tää mun sanko on nyt vähän levällään, mikäs ääni, kukahan sieltä tulee. Minäpäs rajaan tämän tästä Nopsaa. Oho, maalia tippuu, no ei se mitään pyyhitään. Höpötän, teen ja mietin kaikkea. Kaveri on tehnyt yhden pienen seinän, minä samassa ajassa ison seinän ja olen jo seuraavassa menossa. Jälki on siistiä, mutta en edes muista että olen tehnyt itse noin paljon🙈 teinkö tuon jo tosiaan🤔 vastailet sujuvasti kaverin jutteluun tietämättä mistä me puhutaan, toivottavasti se ei kysy mielipidettäni nyt mihinkään.
Kavereiden kanssa syömään, muut saa lautaset tyhjäksi, minulla on vielä puolet jäljellä kun olen höpöttänyt ja unohtanut syödä, kaverit vähän jo hoputtaa. Mutta vielä yksi juttu. Kaverit onneksi nauravat hyväntahtoisesti.
Kotiin lähtö, hankala ajaa autoa, kun joka puolella on autoja, kävelijöitä, pyöräilijöitä. Kaikkia pitää katsoa ja et toisaalta edes näe heitä. Ärsyynnyt kun on taas huonoja kuskeja liikenteessä. Kotona alkaa ruuanlaitot, koitat olla tehokas. Ainiin ne pyykit. Heität pyykkiä koneeseen, se ruoka. Käyt välillä katsomassa ja muistan jo seuraavan asian ja vielä seuraavan ja vielä yhden. Ne pyykit...
Illalla on ihanaa mennä nukkumaan. Väsyttää... mitä sitä tänään teki, mitäs huomenna, mitä söin, mitäs huomenna söisin, ai niin, mun piti tutkia yksi juttu vielä googlesta, samalla palaan samoihin aikaisempiin ajatuksiin ja saan samalla 10 muuta uutta ajatusta. Hyppään sängystä useaan kertaan pois kun unohdin sammuttaa valot, juoda vettä, ruokkia koiran jne. Ja jokainen tietenkin yksi kerrallaan muistuu mieleen.
Yksikin keskeytys sotkee kaikki ajatukset ja tekemiset. En edes osaa kuvata sitä energian ja ajatusten tulvan määrää, tässä vain pieni osa, olisi sekavaa sinun lukijana lukea ne kaikki, mutta sellaista on ADHD:n päässä ja niitä ei saa pysäytettyä, ne vaan jatkaa ja jatkaa ja levottomuus vaan lisääntyy. Maanantai on helpompi, perjantai on jo täyttä kaaosta. Se on kuin lumipallo joka vaan vyöryy, ei pysähdy. Onneksi on viikonloppu, ajatukset ja itse pysähtyy hieman vain niin, että on enää levoton ja ylienerginen.
Tahto, yritäppäs nyt tai edes pakottaminen ei auta, pahentaa vaan tilannetta jos koittaa "skarpata".
Sellaista on olla ADHD pahimmillaan, silloin kun se ei ole enää kivaa. Yleensä tämän voi valjastaa vahvuudeksi, mutta uuden arjen, uuden oppimisen ja uusien sosiaalisten suhteiden edessä ADHD näyttää tämän puolen itsestään. Liikaa muutoksia, liikaa uutta.
"Eihän sellaista ole"
"Joo siis määkään en voi keskittyä"
"Se on vaan se muotidiagnoosi"
Jos olet kuullut noita lausahduksia, tai jos olet sanonut itse näitä vähättelevässä tarkoituksessa, niin kerron vähän lisää...
Kun aamulla heräät, tuntuu kun et olisi nukkunut yhtään, kun katsot unitietoja kellosta toteat että kello sanoisi samaa, ei levollista unta lähes lainkaan.
Istahdat kahville ja unohdut siihen ja huomaat että kello on jo niin paljon että alkaa olemaan kiire, aika vaan meni etkä kerinnyt syödä aamupalaa.
Äkkiä työvaatteet niskaan, lapsen herätys, koitat keskittyä siihen että muistat lapsen kaikki vaatteet pukea hänelle päälle. Joskus joudut kurkata takapenkille, että muistitko koko lapsen🤔 Mites ulkovaatteet? Ne hoitokassiin, käyt läpi kengät, villasukat, toppahousut... jne. Koko keho ääneen, että muistat kaikki osat pakata mukaan. Laitat toppahousut kassin viereen kun ne oli kuraiset, ajattelet, että nappaat ne siitä sitten.
Matkalla muistat että niin, ne toppahousut jäi siihen kassin viereen, ja niin kahvinkeitin jäi päälle ja se kahvi joka piti laittaa termariin jäi myös. Onneksi olet tämän ennakoinut ja sinulla on pistorasiassa ajastin. Tämän lisäksi hukkasit aamun aikana tavarat joihin koskit useaan kertaan ja aikaa meni niiden etsimiseen ihan liikaa.
Pääset sinne koulun työmaalle ja mietit musititko kaikki. Alat hommiin ja päässä surisee niin perhanasti kun on jokin kiire. Mikä kiire? En tiedä, mutta on hauskaa maalata ja energiaa riittää. Mitä tekisi ruuaksi, en tiedä, ai että kohta on ruoka koulussa, mitähän siellä on ruokana. Ketähän lähtee syömään, ai niin tää mun sanko on nyt vähän levällään, mikäs ääni, kukahan sieltä tulee. Minäpäs rajaan tämän tästä Nopsaa. Oho, maalia tippuu, no ei se mitään pyyhitään. Höpötän, teen ja mietin kaikkea. Kaveri on tehnyt yhden pienen seinän, minä samassa ajassa ison seinän ja olen jo seuraavassa menossa. Jälki on siistiä, mutta en edes muista että olen tehnyt itse noin paljon🙈 teinkö tuon jo tosiaan🤔 vastailet sujuvasti kaverin jutteluun tietämättä mistä me puhutaan, toivottavasti se ei kysy mielipidettäni nyt mihinkään.
Kavereiden kanssa syömään, muut saa lautaset tyhjäksi, minulla on vielä puolet jäljellä kun olen höpöttänyt ja unohtanut syödä, kaverit vähän jo hoputtaa. Mutta vielä yksi juttu. Kaverit onneksi nauravat hyväntahtoisesti.
Kotiin lähtö, hankala ajaa autoa, kun joka puolella on autoja, kävelijöitä, pyöräilijöitä. Kaikkia pitää katsoa ja et toisaalta edes näe heitä. Ärsyynnyt kun on taas huonoja kuskeja liikenteessä. Kotona alkaa ruuanlaitot, koitat olla tehokas. Ainiin ne pyykit. Heität pyykkiä koneeseen, se ruoka. Käyt välillä katsomassa ja muistan jo seuraavan asian ja vielä seuraavan ja vielä yhden. Ne pyykit...
Illalla on ihanaa mennä nukkumaan. Väsyttää... mitä sitä tänään teki, mitäs huomenna, mitä söin, mitäs huomenna söisin, ai niin, mun piti tutkia yksi juttu vielä googlesta, samalla palaan samoihin aikaisempiin ajatuksiin ja saan samalla 10 muuta uutta ajatusta. Hyppään sängystä useaan kertaan pois kun unohdin sammuttaa valot, juoda vettä, ruokkia koiran jne. Ja jokainen tietenkin yksi kerrallaan muistuu mieleen.
Yksikin keskeytys sotkee kaikki ajatukset ja tekemiset. En edes osaa kuvata sitä energian ja ajatusten tulvan määrää, tässä vain pieni osa, olisi sekavaa sinun lukijana lukea ne kaikki, mutta sellaista on ADHD:n päässä ja niitä ei saa pysäytettyä, ne vaan jatkaa ja jatkaa ja levottomuus vaan lisääntyy. Maanantai on helpompi, perjantai on jo täyttä kaaosta. Se on kuin lumipallo joka vaan vyöryy, ei pysähdy. Onneksi on viikonloppu, ajatukset ja itse pysähtyy hieman vain niin, että on enää levoton ja ylienerginen.
Tahto, yritäppäs nyt tai edes pakottaminen ei auta, pahentaa vaan tilannetta jos koittaa "skarpata".
Sellaista on olla ADHD pahimmillaan, silloin kun se ei ole enää kivaa. Yleensä tämän voi valjastaa vahvuudeksi, mutta uuden arjen, uuden oppimisen ja uusien sosiaalisten suhteiden edessä ADHD näyttää tämän puolen itsestään. Liikaa muutoksia, liikaa uutta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)