Hei sinulle
Kun tämä lapsi oli vauva, huomasimme pian, ettei hän pidä menosta & meiningistä. Mutta vasta koulussa opettaja puki tämän konkreettisesti sanoiksi ja että fiksua tutkia tarkemmin.
Hän ei sietänyt ääntä pitäviä leluja. Autossa matkustaminen onnistui vauva aikana, kun laitoimme harson kaukalon suojaksi. Uusi syöttötuoli vaati pitkään tutustumista ennen kuin hän uskalsi siihen istua... ihmispaljoudet saa hänet hermostumaan.
Hänen leikkinsä oli hiljaisia ja rauhallisia. Hän teki autoista pitkiä täsmällisiä jonoja.
Tältä lapselta ei tarvinnut nostaa mitään rikki menevää pois, hän ei koskenut sellaisiin. Ei veitsilaatikon veitsiin, ei syönyt hiekkalaatikolla hiekkaa eikä laittanut mitään pieniä esineitä suuhunsa. Tämä oli iso kontrasti isoveljeen, joka oli ollut ihan päinvastainen kaikessa. Hän oli helppo uloslähtijä ja sisälle tulija ulkoilutilanteissa.
Hän pohtii paljon, suree lapsia, joilla ei ole kavereita tai jos johonkuhun sattuu. Mollisävytteinen musiikki saa hänet itkemään, on aina saanut. Hänelle ei ole tarvinnut laittaa rajoja/sääntöjä, koska hän vaan tietää. Vasta 6-7v alkoi uhmata ja viime syksystä alkaen on antanut minulle tuon tuosta täysi laidallisen tunnekirjoistaan. Hän noudattaa sääntöjä pilkulleen ja kertoo mielellään muillekkin kuinka tulee toimia. Jos jossain tarjotaan hänelle syötävää, hän soittaa minulle, saako ottaa. Hän huolehtii tunnollisesti kaikki koulutarvikkeensa itsenäisesti.
Hänen kanssaan on pitänyt totutella kaikkeen uuteen tarkasti, tämä on isoin haasteeni vanhempana, itse olen suoralinjainen en näin seikkaperäinen. Hän haluaa tietää tarkalleen. Hän hermostuu ja jännittää, jos ei tiedä. Jos jokin menee toisin, hän on vihainen minulle, kun en kertonut asiaa oikein, eli tarkkana on oltava.
Hän vihaa joitain sukkia, hanskoja, lappuja vaatteissa. Hän ei tykkää leipoa taikinaa, kädet likaantuvat, sormivärit ei tunnu mukavalle. Hän tarvitsee arjessa omia pieniä rauhallisia hetkiä. Hän väsähtää jos kokoajan on menoa tai joku pitää meteliä. Silloin se näkyy itkuisuutena ja vihaisuutena joista hänen on hankala päästä yli.
Isoveli on ihmeissään miksi pikkuveli hermostuu/harmistuu asioista, joista ei itse ymmärrä että voi edes loukkaantua. isoveli on ottanut koppia, saattaa vaikka sanoa että mennään yhdessä urheilukerhoon, hän tulee mukaan. Opastaa hienosti esim. Trampoliinilla temppuihin, ei pakottaen, vaan vähän rohkaisten
Kun tämä lapsi oli vauva, huomasimme pian, ettei hän pidä menosta & meiningistä. Mutta vasta koulussa opettaja puki tämän konkreettisesti sanoiksi ja että fiksua tutkia tarkemmin.
Hän ei sietänyt ääntä pitäviä leluja. Autossa matkustaminen onnistui vauva aikana, kun laitoimme harson kaukalon suojaksi. Uusi syöttötuoli vaati pitkään tutustumista ennen kuin hän uskalsi siihen istua... ihmispaljoudet saa hänet hermostumaan.
Hänen leikkinsä oli hiljaisia ja rauhallisia. Hän teki autoista pitkiä täsmällisiä jonoja.
Tältä lapselta ei tarvinnut nostaa mitään rikki menevää pois, hän ei koskenut sellaisiin. Ei veitsilaatikon veitsiin, ei syönyt hiekkalaatikolla hiekkaa eikä laittanut mitään pieniä esineitä suuhunsa. Tämä oli iso kontrasti isoveljeen, joka oli ollut ihan päinvastainen kaikessa. Hän oli helppo uloslähtijä ja sisälle tulija ulkoilutilanteissa.
Hän pohtii paljon, suree lapsia, joilla ei ole kavereita tai jos johonkuhun sattuu. Mollisävytteinen musiikki saa hänet itkemään, on aina saanut. Hänelle ei ole tarvinnut laittaa rajoja/sääntöjä, koska hän vaan tietää. Vasta 6-7v alkoi uhmata ja viime syksystä alkaen on antanut minulle tuon tuosta täysi laidallisen tunnekirjoistaan. Hän noudattaa sääntöjä pilkulleen ja kertoo mielellään muillekkin kuinka tulee toimia. Jos jossain tarjotaan hänelle syötävää, hän soittaa minulle, saako ottaa. Hän huolehtii tunnollisesti kaikki koulutarvikkeensa itsenäisesti.
Hänen kanssaan on pitänyt totutella kaikkeen uuteen tarkasti, tämä on isoin haasteeni vanhempana, itse olen suoralinjainen en näin seikkaperäinen. Hän haluaa tietää tarkalleen. Hän hermostuu ja jännittää, jos ei tiedä. Jos jokin menee toisin, hän on vihainen minulle, kun en kertonut asiaa oikein, eli tarkkana on oltava.
Hän vihaa joitain sukkia, hanskoja, lappuja vaatteissa. Hän ei tykkää leipoa taikinaa, kädet likaantuvat, sormivärit ei tunnu mukavalle. Hän tarvitsee arjessa omia pieniä rauhallisia hetkiä. Hän väsähtää jos kokoajan on menoa tai joku pitää meteliä. Silloin se näkyy itkuisuutena ja vihaisuutena joista hänen on hankala päästä yli.
Isoveli on ihmeissään miksi pikkuveli hermostuu/harmistuu asioista, joista ei itse ymmärrä että voi edes loukkaantua. isoveli on ottanut koppia, saattaa vaikka sanoa että mennään yhdessä urheilukerhoon, hän tulee mukaan. Opastaa hienosti esim. Trampoliinilla temppuihin, ei pakottaen, vaan vähän rohkaisten
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)