Hei sinulle sinne tiistaihin!
Kerroinkin jo alustelun perheemme erityispiirteistä. Kiitos kaikille tykänneille ja kommentin antaneille! Mukavaa keskustelua saatiin aikaan instan puolella! ❤ Pyysitte lisää, joten tänään puhun vähän ADHD jutuista.
Arki meillä sujuu täällä, kuten missä tahansa perheessä, mutta joihinkin asioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Teinimme ala-aste aika oli haastavaa, häntä piti muistuttaa aivan kaikesta, herätys, pue päälle, nyt aamupalalle, nyt ulkovaatteet ja tätä rataa. Aamuisin hänelle oli laitettava vaatteet valmiiksi, koska esim. Kylmillä keleillä hän olisi saattanut unohtaa pitkät kalsarit, tai vaikka sukat tai molemmat. Välillä hän unohti takin. Jos ei sitä, niin repun tai repun sisällön. Hänellä oli usein kirjat kotona tai läksykirjat koulussa.
Koulussa oli hankalaa, kun hän ei onnistunut aloittamaan koulutyötä, opettajat ajattelivat että hän on laiska ja tottelematon, hän ärsyyntyi, kun häntä moitittiin ja kun häntä moitittiin hän ei edes viitsinyt yrittää. Negatiivinen kierre oli valmis. Hän toimii kaikista parhaiten positiivisen kautta. Kun kehutaan ja kannustetaan.
Hän kaipaa selkeitä sääntöjä ja rajoja, selkeitä tehtävän antoja, yksi asia kerrallaan, niin ettei yksi tehtävänanto sisällä useaa eri toimintoa tai jos on usea samassa lauseessa niin pitää kirjoittaa ne taululle.. Esimerkiksi: kaiva kirjat repusta, ota viivoitin ja alleviivaa s.13 teksti... Hän kaivaa kirjan tai viivottimen esille, ei muuta. Ei ole ymmärryksestä kiinni vaan siitä, että koululuokassa ja matkalla kouluun on tapahtunut jo niin paljon, että ei vaan pysty keskittymään siihen kaikkeen mitä infoa sieltä tulee.
Meillä kotona nämä on huomioitu niin, että meillä on todella selkeät ja johdonmukaiset säännöt. Kaikki asiat menee tietyn kaavan mukaan. Ruoka on tiettyyn aikaan ja ennen ruokaa pestään kädet, siirrytään pöytään, syödään ja omat astiat korjataan pois. Joka kerta. Iltapala on tiettyyn aikaan, iltapesut on aina samanlaiset ja samaan aikaan (toki välillä poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti aina samalla tavalla). Kaikki arkemme toiminnot on ennalta arvattavissa.
Jos hän pienempänä vastusti hammaspesua sanoimme, että joka ilta pestään, kertasimme mitä kaikkea iltapesuihin kuuluu ja toimimme niin. Häntä myös hämäisimme, ettei kiukku päässyt valloilleen, kun joskus meinasi niinkin käydä, sillä että sanoimme hänelle: kuuleeko miten hammaspeikot soittaa rokkia hänen suussaan. Että äkkiä pois ne sieltä ja huuhdotaan ne viemäriin🤣 toimi joka kerta. Tämä ei ollut pelottelua, vaan yhteinen hauska juttu.
Pienempänä hän ei millään meinannut päästä kiukusta yli, jos sellainen päälle sattui. Yritimme aina ennakoida niitä mahdollisia kiukun tuojia, jotta se kiukku ei sieltä ottaisi valtaa, koska silloin toimiminen siinä hetkessä oli lähes mahdotonta.
Hänen mielikuvituksensa on mitä mainioin, olemme saaneet hänen kanssaan ihan uskomattoman hauskoja mielikuvitusleikkejä aikaan❤ Hän on todella herkkä, rakastettava lapsi, hänellä vaan on aina paljon vauhtia, hyviä ideoita ja keskittyminen herpaantuu helposti. Jos mielenkiinto lopahtaa, se tosiaan lopahtaa. ❤
Haluatko kysyä jotakin tästä?
Kerroinkin jo alustelun perheemme erityispiirteistä. Kiitos kaikille tykänneille ja kommentin antaneille! Mukavaa keskustelua saatiin aikaan instan puolella! ❤ Pyysitte lisää, joten tänään puhun vähän ADHD jutuista.
Arki meillä sujuu täällä, kuten missä tahansa perheessä, mutta joihinkin asioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Teinimme ala-aste aika oli haastavaa, häntä piti muistuttaa aivan kaikesta, herätys, pue päälle, nyt aamupalalle, nyt ulkovaatteet ja tätä rataa. Aamuisin hänelle oli laitettava vaatteet valmiiksi, koska esim. Kylmillä keleillä hän olisi saattanut unohtaa pitkät kalsarit, tai vaikka sukat tai molemmat. Välillä hän unohti takin. Jos ei sitä, niin repun tai repun sisällön. Hänellä oli usein kirjat kotona tai läksykirjat koulussa.
Koulussa oli hankalaa, kun hän ei onnistunut aloittamaan koulutyötä, opettajat ajattelivat että hän on laiska ja tottelematon, hän ärsyyntyi, kun häntä moitittiin ja kun häntä moitittiin hän ei edes viitsinyt yrittää. Negatiivinen kierre oli valmis. Hän toimii kaikista parhaiten positiivisen kautta. Kun kehutaan ja kannustetaan.
Hän kaipaa selkeitä sääntöjä ja rajoja, selkeitä tehtävän antoja, yksi asia kerrallaan, niin ettei yksi tehtävänanto sisällä useaa eri toimintoa tai jos on usea samassa lauseessa niin pitää kirjoittaa ne taululle.. Esimerkiksi: kaiva kirjat repusta, ota viivoitin ja alleviivaa s.13 teksti... Hän kaivaa kirjan tai viivottimen esille, ei muuta. Ei ole ymmärryksestä kiinni vaan siitä, että koululuokassa ja matkalla kouluun on tapahtunut jo niin paljon, että ei vaan pysty keskittymään siihen kaikkeen mitä infoa sieltä tulee.
Meillä kotona nämä on huomioitu niin, että meillä on todella selkeät ja johdonmukaiset säännöt. Kaikki asiat menee tietyn kaavan mukaan. Ruoka on tiettyyn aikaan ja ennen ruokaa pestään kädet, siirrytään pöytään, syödään ja omat astiat korjataan pois. Joka kerta. Iltapala on tiettyyn aikaan, iltapesut on aina samanlaiset ja samaan aikaan (toki välillä poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti aina samalla tavalla). Kaikki arkemme toiminnot on ennalta arvattavissa.
Jos hän pienempänä vastusti hammaspesua sanoimme, että joka ilta pestään, kertasimme mitä kaikkea iltapesuihin kuuluu ja toimimme niin. Häntä myös hämäisimme, ettei kiukku päässyt valloilleen, kun joskus meinasi niinkin käydä, sillä että sanoimme hänelle: kuuleeko miten hammaspeikot soittaa rokkia hänen suussaan. Että äkkiä pois ne sieltä ja huuhdotaan ne viemäriin🤣 toimi joka kerta. Tämä ei ollut pelottelua, vaan yhteinen hauska juttu.
Pienempänä hän ei millään meinannut päästä kiukusta yli, jos sellainen päälle sattui. Yritimme aina ennakoida niitä mahdollisia kiukun tuojia, jotta se kiukku ei sieltä ottaisi valtaa, koska silloin toimiminen siinä hetkessä oli lähes mahdotonta.
Hänen mielikuvituksensa on mitä mainioin, olemme saaneet hänen kanssaan ihan uskomattoman hauskoja mielikuvitusleikkejä aikaan❤ Hän on todella herkkä, rakastettava lapsi, hänellä vaan on aina paljon vauhtia, hyviä ideoita ja keskittyminen herpaantuu helposti. Jos mielenkiinto lopahtaa, se tosiaan lopahtaa. ❤
Haluatko kysyä jotakin tästä?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)