Olipa kerran elämäntapamuutos

Hei sinulle sinne!

 

Olen ollut enempi äänessä tuolla IG:n puolella, tännekin olen toki päivittänyt, mutta minulla on ollut sellainen kuherruskuukausi siellä menossa, jos niin voi sanoa =) En ole siis aikaisemmin ollut, en niin henkilökohtaisesti, kuin bloginikaan kanssa missään somekanavassa, joten on ollut uuden opettelua ja sitä, kuinka siellä oikein homma toimii, en tiedä vieläkään, mutta sinne olen päivitellyt vähän enempi kuin tänne blogin puolelle. Jos haluat tulla mukaan instagramin puolella, minut löytää täältä: @lastenjahellan

 

Halusin antaa nyt kirjoituksen ainoastaan tänne blogin puolelle, teille, jotka minun juttujani ainoastaan blogista luette. En siis julkaise tätä kirjoitustani siellä… Tarinan puolella kerron että postasin mutta en julkaise sinne.

 

Pieni kertaus

Jos olet pidempiaikainen lukija, tiedät että aloitin elämäntapamuutoksen helmikuussa 2020, muutin ruokavaliota, sittemmin tuli säännölliset treenit ja sitten vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja sillä tiellä olen edelleenkin. Kiloja on karissut ja pääni sisällä on tapahtunut paljon myös. Kilot joita olen tiputtanut, on minun matkaani tarttuneet niin imetyksen kuin aikaisempien stressaavien vuosien myötä.

 

Muutosten vaikutuksesta

Halusin oikeastaan kertoa siitä, että kun tapahtuu muutoksia, olivatpa ne positiivisia tai negatiivisia, niin jossain kohti muutosmatkaa tulee pieni turnajaisväsymys. Minulle kävi niin nyt tässä marraskuun aikana. Olin suunnitellut, että tiputan vielä tässä kuussa isolla tavoitteella useamman kilon, mutta sitten minulle heräsi ajatus, hyvin aikaiseen marraskuuta, että olen kyllä niin pirun suuren työn tehnyt, että nyt on aika himmata tällä saralla. Välillä voi huokaista ja nauttia työnsä tuloksesta. En ole jättänyt liikuntaa pois, enkä alkanut syömään mitä sattuu, vaan ainoastaan olen lisännyt ruokavaliooni jotakin, ottanut rennommin ja liikunta on ollut huomattavasti rennompaa ja vähemmän tavoitteiden saavuttamista. Vähemmän suorittamista siis. Olen pyrkinyt marraskuun aikana siihen, että painoni pysyy samassa, ei nouse eikä laske ja tähän olen pystynyt.

 

Sinulle joka teet muutoksia tai laihdutat

Halusin sanoa, että on ok välillä himmailla, paluuta vanhaan syömistottumukseen ei ole, sen me kaikki tiedämme, mutta on ok vähän jarrutella ja ottaa rennommin. Olla itselleen myötätuntoinen ja välittävä. Vaikka on mukavaa tehdä muutoksia, niin on välillä aika, jolloin on tarpeellista stopata kaikki hetkeksi ja tehdä sitä ajatustyötä. Minulla ainakin vaatii todella paljon työtä päänsisäisesti se, että jotkin vaatteet ovat minulle liian isoja ja jotkin vaatteet mahtuvatkin päälle. Hämmästyn sitä joka kerta sovittaessani jotakin vaatetta.

 

Kaikki ei aina tunnu kuluttavalle, mutta sitten kuitenkin jossain kohti huomaa, että onkin ollut aika rankka matka. Silloin on aika pitää hyvää huolta itsestään, vaikka sen olisi tehnyt jo matkankin varrella. Muistetaan olla itsellemme hyviä ja rakastaa itseämme, vain niin me voimme hyvin ja jaksamme taas kohti uusia seikkailuita tai jos tarvetta jatkaa jotakin, niin sitä matkaa sitten.

 

Kivaa alkavaa viikkoa sinulle sinne=)