Me aikuiset teemme kasvatuksesta hankalaa

Heippa! Puhutaan vähän kasvatuksen koukeroista.

Mielikuvat, ajatukset, tunteet arvot ja muiden mielipiteet... siinä oli pääpiirteittäin tyhjentävä lista asioista jotka ohjaavat meitä aikuisia usein kasvatusasioissa. Haluamme tehdä oikein, haluamme olla lapsellemme juuri ne parhaat vanhemmat, jopa niin parhaat että unohdamme itse ajatella maalaisjärjellä asioita. Luemme eri opuksia vauvan nukuttamisesta,  taaperon kasvattamisesta, saako lasta kieltää metodeista sekä, kuuntelemme muita vanhempia, vaihdamme metodejamme helposti muiden mielipiteiden mukaan niin että olemme itse kasvattajina jo ihan umpisolmussa.

Mitä lapset sitten todella tarvitsee? Se on hyvä kysymys tässä nyky yhteiskunnan menossa kun aika paljon on näkyvissä kilpavarustelua niin vaatemerkkien, kun kalliiden rattaiden ja ihme hifistelyruokien maailmassa.

Jos palaisimme siihen perusideaan, että lapset tarvitsevat: rakkautta, rajoja, puhtaat vaatteet ja ravitsevaa ruokaa. Näillä pääsee jo aika pitkälle. Ei lapsi kaipaa kalenteria, joka on täyttynyt vauvaharrastuksista, värikylvyistä, (ei nämä pahaakaan tee), kiinankielen opiskelusta ja ja ja... onko lapsesi sinulle tavara muiden joukossa, joka kiillottaa sinun imagoa? Se on kysymys jota kannattaa miettiä, koska lapsi on aika vähään ja pieniin asioihin tyytyväinen. Hän on onnellinen kun perustarpeet tyydytetään, ei tehdä ihme taikatemppuja vaan ihan aidosti kohdataan se oma lapsi ja kehutaan sekä kannustetaan ja rakastetaan häntä aidosti siksi että hän on hän.

En ota tällä kantaa siihen onko harrastukset hyvästä vai ei, otan kantaa siihen että miksi ja kenen vuoksi sitä kalenteria täytämme:) 

Kommentit