Itsensä etsimisestä

Kivaa alkanutta viikkoa sinulle

välillä tulee aikoja, jolloin on tienristeyksessä, pitää miettiä asioita kuka olen, mitä haluan, mistä haaveilen ja minne suuntaan haluan mennä.

Tämmöinen aika on koittanut minun elämässäni. Olen ollut nyt kotona n. 1,5v hoitovapaalla, paluuta vanhaan arkeen ennen hoitovapaata ei ole. En lähde enää yrittäjäksi, en lähde enää toimistotyöhön, joten keksin uuden ammatin ja b sekä c suunnitelmat.

Olisin halunnut kyllä vielä olla kotona ja saada lisää lapsia, vai olisinko? En enää oikein tiedä itsekään. Olen hoitanut lapsia kotona, pyörittänyt tätä arkea, ennen sitä olen palanut loppuun työssäni , olen unohtanut kuka olen. Olen unohtanut mistä tykkään. Olen unohtanut pitää huolta itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla. 

Olen nyt löytänyt liikunnan ilon, olen laihtunut keväästä raskaus/imetys/stressikiloni-20kg, olen alkanut kirjaamaan ylös asioita mitä olen, mitkä on vahvuuteni, entä heikkouteni, mistä unelmoin. Olen alkanut jopa ajattelemaan että josko alkaisi vähän panostamaan asiaan, jota en koe osaavani:sisustamiseen, kodin laittoa kivaksi... Olen hakeutumassa ammattiin, jossa ura ei ole enää se juttu, haluan että työni on vain työtä, haluan nauttia siitä, mutta en halua enää laittaa perhettä työni jälkeen olevaksi asiaksi, koska perhe on minulle se tärkein.

Mukava matka, mutta asioita pitää tosiaan pohtia ja punnita. Jos on mennyt piiloon jonnekin, on ehkä vaikeaakin löytää itsensä. Olen äiti, mutta olen myös minä. Taaperomme kokoaa päälleni tavaroita, jos laitan pitkäkseni sohvalle. Totesin eilen miehelleni, että jos minua ei joskus löydy, olen todennäköisesti jonkun tavarakasan alla😅 ehkä se kuvasi juuri sitä fiilistä mikä tällä hetkellä vallitsee. Haluan elää, en halua olla hukassa.

Sellaisilla pohdinnoilla alkavaan viikkoon.