Otsikoinnin vaikeus ja kuvien muokkaus

Hei sinulle sinne! 

Olen huomannut ongelman. Minun on todella vaikeaa otsikoida tekstejäni. En tiedä miksi, mutta koen sen haasteelliseksi. Toki ruokalista on otsikko, jos ruokalista on tekstini sisältö, mutta onhan se vähän tylsä. Toisaalta haluaisin aina kertoa paljonko on aterialla hintaa, siinä otsikossa, mutta…  Hieman pitkä on "perheelle ruokalista viikoksi x määrä euroja per ateria" =)

 

Sitten on ne muut, kuin ruokalistat, kirjoitan välillä niin paljon kaikesta muustakin, niin niiden otsikoiminen onkin sitten asia ihan erikseen. On vaikeaa laittaa kunnon otsikkoa siihen. Ehkä se on vain tämä kokemuksen puute, tai jotain. Onko muilla samaa ongelmaa? Haluaisin itse, että otsikko on tosiaan juuri sitä mitä siellä tekstissä on, en välitä klikki otsikoista. Tähän tekstiin olisin halunnut laittaa otsikoksi Otsikoinnin vaikeus ja epäaitous somekuvissa, mutta se on aika radikaalisti kantaa ottava, en ihan niin radikaalisti nyt ollut mieltä tästä asiasta.

Joten jos törmäät minun blogiini jatkossakin, niin otsikon kanssa olen saattanut olla hyvinkin ajattelematon, tai olen vain lätkäissyt sen siihen semmoisenaan. Ehdotuksia otan vastaan, kommentoida saa, jatkossakin minulla tämä haaste tulee olemaan, joten jos tykkäät lukea blogiani, niin kannattanee lukaista muutama rivi otsikon lisäksi, jotta tiedät mistä kirjoitan =)

 

Kuvien muokkaus 

 

Toinen mikä on minulla tässä nyt mielenpäällä ja sopinee aiheeseen, että en muokkaa kuvia, en siksi ettenkö osaisi, varmasti oppisin. Muokkaan kuvani yleensä ystävällisempään kokoon, en muuta. (poikkeuksena mustavalkoiset kuvat). Miksi en? Siksi koska pyrin siihen, että minun kuvani on siellä arjessa napattuja juuri sellaisenaan teidän eteen tuotu, kuin millaisena sen otinkin ja kuinka asian näin. 

 

Tämä tietenkin on sellainen juttu, mistä voidaan olla montaa mieltä, en usko että minä tai sinä kumpikaan olemme asiasta oikeassa, on vaan mielipide. Kauniita kuvia on kiva katsoa siitä lienemme kaikki samaa mieltä, mutta minulla itselläni on tietoinen valinta, että en silottele, en tee tilanteesta sen hienompaa, kuin mikä se minulla on täällä kotona, tai missä milloinkin olen. Mustavalkoiseksi laitan usein kuvan, jossa minun lapseni ovat. Tietenkin jokainen tekee, kuten haluaa, en tuomitse niitä, jotka kuviaan muokkaa, jokainen tekee itse valinnan, niin kuvan laittajana kuin katsojana mitä asiasta ajattelee.

 

Some on täynnä kauniita kuvia, kauniita ihmisiä ja kaikkea muutakin kaunista. Niitä on mukava katsoa, mutta jaksan hieman epäillä, että lapsiarjen tai kenen tahansa arjen keskellä kaikilla ei kaikki ole aina niin kaunista. Kaalikeitosta ei hienompaa kuvaa minun otoksellani tule, kuin mille se näyttää =) Toki voisin laittaa kauniit astiat ja hieman rekvisiittaa, mutta en ole kokenut asiaa tarpeelliseksi. Onneksi vielä monella on aitoutta ja muokkaamattomia  juttuja.

 

Jatkossakin minun kuvani tulevat olemaan luokkaa naps, ja someen vaan =) Tätä kuvamuokkausasiaa mietti ja purki eilen mielestäni hienosti ig:n puolella Sarianna  Shitty is the new black (linkki hänen Ig) ja tästä sainkin idean tähän kuvamuokkauksen kerrontaan omasta ajatusmaailmastani päin katsottuna. Kuten em. Pohtikin omalla tahollaan, paljon seuraajia on heillä, joilla on kauniit suodattimien läpi käyneet kuvat. Itse arvostan kumminkin aitoja juttuja, ymmärsin, että niin hänkin ja haluaisin uskoa, että myös monet monet muut jakavat tämän saman ajatuksen. Aidot meikittömät kasvot on oikeasti kauniit, aito koti sellaisenaan voi myös olla kaunista. 

 

Minä en ole sisustusihme, joten meidän koti ei ole kovin kaunis kaikilla normeilla katsottuna, mutta meillä on viihtyisää ja kodikasta minun mielestäni. Kauniita koteja ja huolella sisustettuja koteja on kiva katsoa, mutta meillä ei kynttilät pysyisi kauaa pöydillä, ei valkoiset valkoisina eikä mitkään muutkaan asetelmat asemissaan =) joten sellaisia en laittele itse, ettekä sellaisia kuvia tule minun blogissani näkemäänkään. Jokainen jolla tämä taito on hallussa ja jossa ne sellaisinaan säilyy, niin tottakai, laittakaa ihmeessä =)

 

Onko meidän silmämme tottuneet niin kaikkeen kauniiseen, muokattuun, että perus arkisten kuvien katselu saattaa jopa ärsyttää? Sanon kumminkin, vaikka ei pitäisi, niin eikö se ole aika epäaitoa? Eikö se juuri luo helposti ihmisille niitä paineita ja "Muilla on hienommat elämät, kuin minulla" ajatuksia? Ja todellisuudessa kenelläkään ei ole, tai hyvin pienellä osalla on se, mikä mielikuvissamme on SE mikä on tavoittelemisen arvoista? Tulipahan pohdittua, mitä sinä pohdit?

 

Minun kaaoottisia kuvia voit seurata myös @lastenjahellan