Elämä ADHD lasten kanssa

 Hei sinulle sinne!

ADHD viikko oli ja meni, minä huomasin että asiasta kirjoitetaan, mutta en niin rekisteröinyt, en edes tiennyt että kirjainyhdistelmällä on oma viikkonsa. Ajattelin kirjoittaa tuosta ominaisuudesta, että kuinka se näkyy meillä meidän arjessa täällä.

Kirjainyhdistelmä lapset

Meidän perheessä siis on tämä kirjainyhdistelmä minulla, meidän teinillä ja alan olemaan todella vakuuttunut siitä, että myös meidän taaperolla on tämä ominaisuus. Ekaluokkalaisella (eilen itseasiassa vahingossa häntä eskariksi IG:n kommenteissa sanoin). Ei ole tätä. Hän on itse rauhallisuus ja muutenkin hyvin tasainen ja no, erilainen. Korostaisin tässä kohti että ADHD ei ole mikään sairaus, puute tai mikään sen kaltainen, se on mielestäni ominaisuus, jonka kanssa kun oppii elämään, löytämään ne omat vahvuudet ja toisaalta taas tunnustamaan heikkoudet, niin elämä on oikein mukavaa ja no, energistä.

Peruspäivä

Meillä tapahtuu kokoajan, siis ihan kokoajan, teinillä asia näkyy nykyään erilailla, voin siitäkin kertoa, mutta taapero, hän kun saa silmät auki, niin johan alkaa touhut. Hän kerkiää ihan joka paikkaan, hän on kiinnostunut ihan kaikesta. Jos ei muuta, niin hän pitää jotain ääntä kokoajan, pärisee, laulaa, höpöttää tms. Hän koskee ihan kaikkeen, hyppii ja pomppii ja tavarat on mullin mallin ihan muutamassa hassussa minuutissa. Eilen hän putosi sohvan selkänojan yli, kaatui keittiön penkillä ja veti lipaston laatikon alas kiskoiltaan noin esimerkiksi. Samanlaista oli silloin kun teini oli pieni. Heti kun käännät katseesi, on pienet kätöset tekemässä jotain tai vetelemässä jotakin jostain alas, eikä auta, vaikka silmä olisi seuraamassa kokoaika, tapahtumia satelee.

Mutta meillä on ihan mukavaakin, kaikki ei ole kaaosta, vaikka sille saattaisi kuulostaa. Tapahtumaa on, mutta olemme kaikki tottuneet siihen. Meillä on ihan mukavia päiviä, vaikkakin paljon on kaikenlaista päivän mittaan=) Meillä on ihan kivojakin hetkiä. Ei tämä tarkoita sitä, että kaikki olisi tosiaan päin jotakin. Lisään vielä että lapsemme saa huomiota eli ei huomionpuutteesta touhua:)

Askel edellä ja säännöt korostuvat

Tiedän, jokainen lapsi tekee näitä asioita, mutta se ero on siinä, että se tapahtuma on kokoaikaista. Koko hereilläoloajan. Kokoajan saat katsoa mitä seuraavaksi, saat olla askeleen edellä, ettei juokse ulkona auton alle, juo kuralammikosta, maista mille sienet maistuu, tai jotain mutta vastaavaa. Tilannetta auttaa se, jos on muita lapsia mukana, silloin meno ei ole samanlaista vaan huomattavasti rauhallisempaa, vaikkakin kokoajan touhua on, mutta erilaista. Viikonloppuna meillä hajosi yksi juomalasi, kun taapero paiskasi sen lattialle (hänellä oli kaksi juomalasia, jotka nappasi pöydältä, pyysin niitä saada itselleni, niin paiskasi lasit lattialle, jonka seurauksena toinen hajosi) ja ei mennyt kauaa, kun oli jumissa päästään meidän koiran portissa... Nämä meidän lapset ovat vieraskoreita, eli kylässä jos olemme, niin siellä kaikki sujuu yleensä oikein mallikkaasti, kunhan emme liian kauaa ole =) Ja myös muut lapset muuttaa dynamiikkaa niin, että se huomio ja keskittyminen on useinkin muiden touhuissa, niin meno on ihan erilaista silloin. 

Kun teinimme oli pieni, monet kritisoivat meitä että meillä on liian tiukat säännöt, mutta itse sen tiesi, missä on se raja, joka jos ylitetään, niin piru on irti. ADHD lapsi meinaan, se jos pääsee riehaantumisen makuun, niin se juna on todella todella vaikea pysäyttää, joten parempi pitää raja missä ei mene yli, jotta lapsi vielä on ohjattavissa ja hänellä on ne korvat vielä tallella. Kilttejä meidän lapset ovat, en sitä sano, he ovat todella tottelevaisia ja kilttejä, mutta todella energisiä ja testaavat miten mikäkin toimii ja niin päin pois.

Teini-ikäisen haasteet

Teini-ikään kun olemme meidän esikoisen kanssa päässyt, on hänen ominaisuutensa muuttanut muotoaan. Hänen haasteensa on koulumotivaation ylläpito, koulutyöskentelyn aloittaminen ja läksyjen sekä kokeiden muistaminen ja niistä huolehtiminen. Oman huoneen siisteys ja pyykkien vieminen pyykkikoriin on kanssa haasteellista ajoittain, mutta niin se on ihan perusteinilläkin, olettaisin. Sanoisin että teini-ikään kun pääsee, niin tulee muut haasteeet, jotka ovat kaikkien teinien kanssa, eli ei niin selkeästi näy enää, kuten aikaisemmin.(Tai näin meillä on käynyt). 

Kaikki kielletty myös jollain tasolla kiinnostaa, mutta kun saa mielekästä puuhaa ja ajateltavaa, niin se vie huomion sieltä ei hyvistä asioista pois ja keskittyminen on niissä muissa, järkevimmissä jutuissa. Tässä myös ero ihan perusteiniin on se, että jos ei olisi sitä muuta mielekästä puuhaa, niin yllytyshulluus on se ehkä kaikkein pahin. mutta myös sellainen, tein ja mietin vasta sitten oliko järkevää on se juttu.

Koulun sääntöjä välillä meinaa meidän poika hieman kiertää ja aivan avoimesti sen vieläpä tekee. Kysyttäessä on hänellä vastaus valmiina miksi hän sen jonkin teki ja se selitys on hyvin sponttaaniudesta kertovaa. (menin syömään väärään aikaan, koska minulla oli nälkä. Poistuin koulun alueelta koska minun piti käydä kaupassa.) ja niin päin pois. Eikä tosiaan salaa  tai yritä kieltää mitään mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Elämä on tämmöistä

Sellaisia, en sano että elämä olisi vaikeaa, helppoa tai mitään muutakaan, totesin vain että tämmöistä meillä on, olemme kaikki sopeutuneet ja oppinut siihen. Meillä on aivan ihanat lapset, ja koko perhe, mutta välillä sitä on illasta aika puhki kun pääsee hetkeksi hengähtämään ennen seuraavaa aamua =) Jokaisella perheellä on omat haasteensa ja vahvuutensa. Meillä on sellaista aika hektistä päivisin, mutta en kyllä osaisi elää niinkään että olisi kovin rauhallista kokoajan =) Sen vielä mainitsen että toinen ADHD ruokkii toisen levottomuutta ja minulla myös tämä ominaisuus, niin kyllä, minuun vaikuttaa lasten levottomuus hyvinkin paljon, mutta olen oppinut elämään sen kanssa ja siksi varmaan touhuan itsekin paljon kaikkea ja kokoajan =)