Ammatin vaihto aikuisiällä

 Hei sinulle sunnuntaihin

Olemme teinini kanssa samassa tilanteessa, pohdimme mitä sitä tekisi isona =). Teinin viimeinen kouluvuosi peruskoulussa on meneillään ja hän kuumeisesti miettii, mihin menisi. Minulla on ollut samaa ilmassa ja olemmekin sopineet, että jos päädymme samaan alaan, voidaan olla niin kuin emme tuntisi toisiamme entuudestaan siellä luokassa =)

Mikä olin ja mikä aion olla

Olen toiminut kauan toimistotyössä, ennen kuin jäin kotiin keräämään voimia, keskittymään perheeseen ja etsimään itseäni sekä pohtimaan mihin seuraavaksi. En halua vanhaa ammattiani harjoittaa enää yhtään. Haluan liikkua, olla ja mennä. En halua istua kököttää kokopäivää sisätiloissa yhdellä työpisteellä. 

Olin jo aika varma että haen lastensuojelupuolelle, hainkin ja en ekalla kerralla päässyt, ei siitä johtuen, vaan kun järkeilin asioita, mieleni muuttui. Pohdin että tosiaan, kun perhearvot ovat tärkeät minulle, niin haluanko varmasti niin henkisesti kuormittavan ammatin itselleni. vastasin tähän että en välttämättä. En saisi tasapainoitettua arkea kotona ja töissä niin että olisin 100 % läsnä molemmissa.

Koulutuksen perässä muutto

Kysyin itseltäni voinko muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, koska haluaisin olla ravintoterapeutti, vastaukseni oli, että en voi. Lasteni elämä on täällä, missä elämme, täällä on heidän kaverit. Vaikka minua ei mikään täällä pitele, niin lapsia pitelee ja tämä on lasten kannalta todella hyvä paikka asua kaiken kaikkiaan.

Mitä en halua ja mitä haluan työltä

Näin siis ajatusleikkini jatkui ja pääsin sitten pohdinnoissa siihen että en halua vuorotyötä, haluan työn mikä on pelkkää työtä, nautin siitä, mutta mikä on vain työ josta saa rahaa, että voi tehdä perheen kanssa asioita ja elää normaalia elämää= maksaa laskut, ostaa ruokaa jne.. Ei siis sen isompaa merkitystä työllä, en anna sille kovasti painoarvoa. Minulla on painoarvot muissa kuin urassa.

Näin päädyin ajatukseen:  Rakennusmaalari, minä haen pintakäsittelyalalle ja sieltä rakennusmaalariksi. Työajat ovat hyvät, tes on hyvä, palkka on mielestäni kohtalainen, saan liikkua, työmaat vaihtuvat, ei tarvitse kököttää paikoillaan ja näkee heti työnsä tuloksen. En voi ottaa maalausurakkaa kotiini mukaan iltapuhteiksi joten siinä iso plussa. Kun työ alkaa se alkaa ja kun se päättyy on aika mennä kotiin. Voin sitten pohtia kotona että muistinko putsata kaikki pensselit, mutta en sen suurempaa.

Näin, nyt on paljastettu sekin urasuunnitelma =) Mieli voi toki vielä vaihtua, naisilla on aina se mahdollisuus= vaihtaa mielipidettä, mutta nyt olen vakaasti tätä mieltä, olen ollut jo aika kauan. Pojallani on onneksi vielä jonkin aikaa miettiä ennen kevään hakuja, minne menee. Hänellä on kolme vaihtoehtoa tällä hetkellä ja mikään niistä ei ole sama kuin minun meininki, joten ehkemme luokassa istu samaan aikaan.