Hei tiistaihin
Suolainen piirakka on kiva iltapala tai välipala, joskus se on myös hyvää lounaalla salaatin kera. Nyt laitan tähän yhdenlaisen ohjeen helppoon piirakkaan jonka leivoin meille tänään aamusta ja tarjoan sen välipalana. Tämä versio on gluteeniton, mutta kirjoitan ohjeen jolla saat ihan "normaaliakin" piirakkaa.
Kinkkupiirakka
Pohja
100g rasvaa (tein voilla)
Ripaus suolaa
2dl (gluteenitonta) jauhoa, voit siis laittaa joko vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta, nyt käytin sunnuntain hienoa jauhoa, mutta mielestäni karkea gluteeniton jauho on parempaa.
kourallinen juustoraastetta
vettä 1-3rkl riippuen jauhoista mitä käytät, niin että saat levitettyä taikinan piirakkavuoan pohjalle. Käytä tarvittaessa apuna vettä sormien kasteluun, jos meinaa olla tahmaista.
Täyte
1 rs Korpelan kinkkusuikaleita
Mustapippuria
valkosipulijauhetta
ripaus suolaa
persiljaa
3 kananmunaa
1prk ruokakermaa
juustoraastetta maun mukaan
1 prk ananasta
Nypi pohjan aineet, lisää vesi. käytä apuna vettä käsiisi, jotta saat levitettyä taikinan piirakkavuokaan. Sekoita täytteen aineet keskenään ja laita piirakkapohjan päälle. paista uunissa keskitasolla 200c noin 35 min, tai kunnes pinta on hieman ruskistunut.
Uhmaava taapero
Kerronpa teille sinne, että meillä on sellainen uhmapeikko täällä, että se kerkiää joka paikkaan, kun silmät ei seuraa alkaa kummia tapahtumaan, jo on koiran vesikuppi käännetty ylösalaisin, hanska/pipo laatikoista vedetty kaikki sisältö lattioille, minun meikkipöydän tavarat heitelty minne sattuu, huulipunaa levitetty naamaan ja jalkaan, tai pöytään/seinään piirretty ja kaikkea muuta yhtä hermoja raastavaa. Jos ja kun kiellän jostain, meno vaan yltyy...
Vaan tänään oli mukava aamupäivä, kun olimme toisen äidin kanssa ulkona ja lapset saivat leikkiä puistossa. Meidän taaperon uhma ja vauhdikas meno oli tipotiessään ja huomasin kuinka hän nautti, kun oli kavereita. Ehkä hän on alkanut jo kaipaamaan muutakin päiviin, kun äidin naama ja äidin kanssa touhuamiset.
Koulun penkki on minua tässä lähipäivinä houkuttanut aika paljon, koska olen tuntenut itseni todella riittämättömäksi ja ehkä vähän väsyneeksikin. Toisaalta välillä turhauttaa, kun kokoajan pitää olla jostain kieltämässä tai jonkun aiheuttamia sotkuja siivoamassa tai makarooniksi heittäytynyttä taaperoa kantamassa milloin mihinkin.
Nautin edelleen tästä kotona olosta, mutta toisaalta kaipaisin jotain ihan muuta. Vaikka lapset on minulle rakkaita, ei aina jaksa naurattaa ja tunnustan sen ihan näin ääneen sanottunakin. Minulla on edessä alan vaihto ja urasuunnitelmat on vaihtuneet nyt ihan totaalisen radikaalisti =) Siitä ehkä joskus pidemmin lisää.
Mukavaa päivää sinulle, jos kamppailet uhmaavien lasten/lapsen kanssa siellä parhaillaan, niin paljon tsemppiä päiviin, kyllä se joskus helpottaa =)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)