Ystävyys aikuisiällä-Kivienkö alle menneet?

Hei sinulle uuteen kauniiseen päivään.

 

Haluan puhua ystävistä ja ystävyydestä aikuisiällä. Onko sinulla ystäviä? Oletteko läheisiä ystäviä ystäväsi kanssa? Onko sinulla kivaa kaveriporukkaa?

 

Minulla oli ennen paljon ystäviä, minulla oli paljon kavereita ja tuttuja.  Meillä kävi paljon porukkaa kylässä tai saatoimme itse lähteä tuon tuosta jonnekin kylään ihan vaan kahvilla käymään.

 

Jokainen kiirevuoteni on rokottanut minulta ystäviä. Olenko itse ollut vaikeina aikoina kurja ystävä, vai olenko vain sen jonkin keskellä unohtanut olla ystävä… Vai eikö minulle haluttu tai keritty olla ystävä? sitä minä en ole keksinyt. Joskus vaan on niin paljon kaikkea, että vaikka miten miettii toista, ei saa aikaiseksi ottaa yhteyttä, mutta en minäkään saa yhteydenottoa ja välit pikkuhiljaa kuihtuu ja kuihtuu ennen kuin ne kuolee kokonaan. Ehkä jotkin ihmiset on tarkoitettu kulkemaan mukana vain osan matkaa.

 

Se rasitanko asioillani liikaa ystäviäni, niin en osaa sanoa. Puhelen aina asioistani aika avoimesti, mutta ystäväni hoi jotka nyt luette tätä (jotka vielä ystäviäni on) En ole kertonut teillekään ihan kaikkea =) Koitan kumminkin aina olla kuormittamatta muita ihmisiä, kun kaikilla on tosiaan kaikkea omaakin, minä vaan puhelen, en odota lohdutusta, en ratkaisua en mitään, totean vaan aina tilanteen oli se mitä vain.. Itse toimin yleensä tsempparina ihmisille, olen ystävilleni se joka varmasti löytää tilanteesta kuin tilanteesta sen positiivisen puolen. Minut nähdään usein vanhvana ihmisenä, johon uskaltaa tukeutua.

 

Mielestäni kumminkin ystävät jakavat asioita. Ystävä on se jolle voi sanoa; että kun onkin paska päivä. Tai se on myös se jolle sanotaan että: et ikinä arvaa miten hyvä päivä tänään on, se on se jolle sanotaan ne niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ja vieläpä aikalailla ekojen joukossa. Vai mitä se ystävyys on? Onko se sinulle jotain muuta, kuin mitä se minulle on?

 

Arki on kamalan hektistä kaikilla, minulla myös. Yhteydenpito on hiipunut ja hiipunut, minulle on tullut vastoinkäymisiä ja taas lähti ystäviä. Minulla todellisuudessa ei ole enää todellakaan montaa ystävää, muutamia ja olen heistä todella kiitollinen. Kahvittelu kepeä hetki kavereita ei ole oikeastaan enää. Emme enää tuosta vaan poikkea kahville morjestaen että terve, tulimme käymään noin niin kuin muuten vaan.

 

Mihin on kaikki aikuisten ystävät ja kivat kaverit menneet? olen kuullut että en ole ainoa, joka on havahtunut samaan asiaan. Onko aikuisiällä hankalaa ylläpitää ystävyyttä kun arki ja kun se ja tämä… Vai muuttuuko sitä itse niin ja sitä myötä kasvaa erilleen ystävistään? Mistä sitten voi saada uusia, jos kaikkien muiden kanssa ystävyys vaan lopahtaa? Kyllä jokainen tarvitsee ystäviä. Niin vahvat kuin heikommatkin.