Äiti vähän treenaa

Hei sinulle sinne

 

Siis tää lähti nyt ihan lapasesta koko juttu =) Nautin liikunnasta taas ihan 100-lasissa. Mitä on tapahtunut kuuden viimeisen viikon aikana, kun aloitin treenailemaan? (seitsemäs viikko menossa, kuusi viikkoa tehokasta liikuntaa takana) No, kehossa on tapahtunut huomattavia muutoksia, kiinteytymistä on tapahtunut, takapuoleni on pienentynyt sekä muutenkin olen jäntevöitynyt.  Nämä on keholliset muutokset. Paino on myös tippunut, mutta sille en anna isoakaan painoarvoa.

 

Pääkopan muutokset

Mielessä on muuttunut se, että olen selvästi pirteämpi (ei lasketa nyt sitä sinne risukasaan piiloon menoa), ajatukset niin kehosta, kuin liikunnasta kuin ravinnosta on selvästi muuttunut sellaiseen hyvänolon ja "kaikki pienikin liikunta hyödynnetään"- ajatteluun, huomaan usein pohtivani, miten saisin maksimoitua liikunnan määrää päivässä, huomaan esim. siivotessa jännittäväni samalla vatsoja ihan tietoisesti, että saan lisää hieman treeniä aikaan =) ja ravinnossa se että koitan saada mahdollisimman ravitsevaa ruokaa keholle tarjottua, mutta tietenkin myös maistuvaa pitää olla.

 

Ei päämäärä vaan se matka

Sellainen itsestä huolehtimislinja tullut tähän kaikkeen tekemiseen, minulla ei ole kiire mihinkään päämäärään vaan tunnun nauttivan nyt tästä matkasta. En kiirehdi mihinkään kilotavoitteeseen, en paino tavoitteisiin treeneissä, en juoksumatkan määrässä, enkä katsele eteen enkä taakse pudotetuissa  kiloissa. mittarina pidän nyt vaan hyvää oloa ja sitä että tästä kaikesta tulisi jatkossa ihan vain sellainen rutiini juttu, joka ei ala ja pääty vaan jatkuu ihan (toivottavasti) läpi elämän… Osana arkea oli kiire miten kova tahansa. Otan sen pienen oman ajan päivittäin, jonka käytän omaan hyvään. Haluan ruuan ja liikunnan olevan mutkatonta ja mukavaa.

 

Liikunnan tärkeys

Minulle on aina ollut liikunta todella tärkeää, se vaan tässä kiirevuosien myötä vähän jäi. Teiniaikoina harrastin lähes joka päivä liikuntaa, useimpina päivinä montaa eri lajia ja useita eri treenejä. Aikuisiälläkin olen harrastanut ja liikkunut, mutta nyt tosiaan muutamana vuotena on ollut muka niin hektistä, että liikunta on jäänyt todella, todella vähiin. Nyt ajattelin ottaa sen takaisin ja saada sen hyvänolon osaksi päiviä.

 

Harjoitukseni on olleet suunnittellusti näin:

Ma HIIT

Ti Lihaskuntoa kehon omalla painolla (vaihtui ihan painoilla tehtävään)

Ke HIIT

To lihaskuntoa kehon omalla painolla (vaihtui painoilla tehtävään)

Pe HIIT

La VP (vaihtui lihaskuntopäiväksi, painoilla)

Su VP

 

Nyt lisäsin vielä lihaskuntoon painot ja lisään lauantain lihaskuntotreenipäiväksi =). Lenkit ja muut liikunnat sitten hoituvat miten jaksan/kerkiän ja mielenkiintoa löytyy tämän kaiken lisäksi. Sanoisinko tähän, että hyvinvoiva äiti on hyvinvoiva perhe. Kaikki tekee juuri niitä asioita, jotka itselleen antaa sitä energiaa ja voimaa ja sitä jotain että jaksaa olla hyvä äiti, puoliso ja mitä ikinä haluaakaan olla =) Minulle liikunta ja saliharjoittelu on sitä että voin hyvin. (Me teimme meille kotisalin, joten ei tarvitse poistua edes kotoa salitreenin aikaansaamiseksi, kehitämme sitä nyt kokoajan ja hommaamme sinne sitä mukaa laitteita/painoja jne, kun olemme olleet tupakoimatta.).

Mistä sinä saat energiaa? Pidätkö liikunnasta, vai onko se totaalista pakkopullaa?