Kolmas synnytystarinani- Kiireellinen sektio

Voiko supistusten edetessä kohdunsuu mennä kiinnipäin? Minäpäs kerron tähän vastauksen.  Kolmas synnytykseni tässä kerrottuna.

No niin, kaksi aikaisempaa synnytystäni on päättynyt kiireellisiin sektioihin (edellinen ja sitä edellinen postaus on synnytystarinoitani, joten jos on jäänyt välistä, niin klikkaa edellistä postausta). Kävin raskausaikana synnytystapa arviossa ja siellä kuunneltiin minun toivetta, että jos vielä kolmannen kerran kokeiltaisiin sitä ihan perinteistä synnytystä. Haluaisin paljon lapsia, niin en haluaisi että leikkausten vuoksi lapsilukumäärä tulee mahdollisesti täyteen ennen kuin itse näin toivoisimme olevan.

Sovimme että turvallisuus ennen kaikkea. Vauvan vointi ja minun vointi edellä mennään ja herkästi menemme leikkaukseen, jos tilanteet muuttuvat matkalla synnytyssalissa. Tähän tuli lisämausteena se, että minulle tuli RADI, eli raskausajan diabetes. Harrastin liikuntaa ja söin terveellisesti ja silti sokerit heittelivät, joten sain ensin lääkkeet, edelleen sokerit mitä sattui, sain insuliinit.

Kaksi sektiota kun on takana, niin käynnistys synnytykseen ei ole enää niin mahdollista, ainoa mahdollisuus kuulema on ballonki, jos se on kohdunsuun tilanteen vuoksi mahdollista. Radi ja synnytystoiveeni toi siis oman jutun, koska vauvaa ei saisi päästää kovasti kasvamaan, vauvan terveyden ja minun kannalta katsottuna, kun muutenkin ollut hankaluuksia synnytysten kanssa. Sovimme, että jos vauva kasvaa kovasti, niin menemme suoraan leikkaukseen ilman että yritämme synnytystä.

Sovimme muutamaa päivää ennen laskettua aikaa ajan, jolloin menen sairaalaan tarkastuskäynnille, jos ballongin voi asentaa, sen teemme, jos ei, niin sovimme leikkausajan. Kohdunsuu oli pehmeä, joten ballongin voi asentaa, jee! Minun aikaisemmat leikkaukset huomioonotettiin tässä niin, että menin ballongin kanssa osastolle, en saanut siis lähteä kotiin sen kanssa, mikäli tilanteet muuttuvat, niin olen sairaalassa valmiina. Mies lähti tässä kohti käymään kotona kello oli jotain 10 pintaa.

Minulla alkoi supistukset aikalailla tunnin päästä laiton jälkeen ja ne voimistuivat siitä pikkuhiljaa. kello 13 jälkeen ballonki tipahti pois ja supistukset olivat kunnolla käynnissä. Tarkastus ja toteamus että saliin päästään kohta, synnytys on käynnistynyt. Soitto miehelle että alkoi tapahtumaan.

Supistuksia supistuksia ja supistuksia. Niitä tulee ja tulee. Tulee ja menee. Voimakkaina ovat. Jossain kohti tehdään tarkastus ja sanoo että on vähemmän auki kuin viime kerralla tarkastettuna kohdunsuu.. MITÄ?! joku huono vitsi vai? Miten muilla supistukset AUKAISEE kohdunsuuta ja minulla SE MENEE KIINNI! nyt ei naurata yhtään. USean tunnin työ ja olemme menneet taaksepäin.

Minulle kerrotaan, että mekaanisesti kun aukaisee kohdunsuuta, niin se voi hetkellisesti aueta enemmän ja sitten mennä takaisin kiinni päin... Oli niin tai näin ei se kovin mukavalle siinä kohti tuntunut. Supistukset kumminkin säännöllisinä ja ihan voimakkaina olivat ja olimmehan salissa niin synnytys on käynnissä... Mutta minun kropalla oli ihan omat suunnitelmat taas.

Minulle laitetaan ihan hiljaiselle menemään oksitosiini, jotta se tukisi minun omia supistuksiani. Hoitajat, kätilöt ja lääkärit vaihtuvat. tulee ilta, tulee yö tulee aamu. Sanon miehelleni että ei tästä nyt taida taaskaan tulla yhtään mitään. Minulta otetaan oksitosiini tippa pois, kun seuraava lääkäri toteaa ettei sitä saa minulla käyttää kahden aikaisemman sektion vuoksi. (kohdun reppeämisen riski on aika suuri). Tästä olin jutellut aikaisemman lääkärin kanssa, mutta oli sitä mieltä että voi hiljalleen siinä tippua... Minulle tulee turvallisempi olo, kun tippa otetaan pois. Olihan tästä puhuttu jo raskausaikana.

Supistukseni muuttuvat ja  jäävät sattumaan minulle leikkausarven kohdille jokaisen supistuksen jälkeen, niin etten pysty liikkumaan mihinkään, (olimme sopineet jo että jos ei iltaan mennessä ole syntynyt (1,5 vrk ballongin laittamisesta), niin menen leikkaukseen taas).ikään kuin kramppaa ja sattuu ihan tuhottomasti, enemmän kuin itse supistus. Lääkäri tulee toteamaan tilanteen että näin on, jokin kipu nyt on tullut ja tilanne muuttui olennaisesti. Supistuksen esto lääkkeet ja salin varaus. Leikkaus menee kiireellisenä ja heti kun leikkaussali vapautuu.

Olen tietenkin pettynyt, mutta näin se nyt vaan on, minä en voi synnyttää normaalisti. 5cm taisi tällä kertaa olla lopullinen saldo mihin kohdunsuu aukesi. Kello on 16 paikkeilla ja meille syntyy TODELLA kova ääninen tyttö. Tyttö annetaan minulle rinnan päälle hetkeksi ennen, kuin lähtevät isän ja hoitajien kanssa toisaalle. Minä jään paikattavaksi ja tuttuun tapaan heräämöön.

Vauva tuodaan minulle ensimaidolle ja yllätykseni oli suuri kun vauvan mukana myös mies tuli heräämöön=) Olipa ihanaa nähdä he molemmat. Tunnistin jo äänen kauempaa, varmaan heräämön ovilta, kuulin että nyt tulee meidän vauva maidolle =) Oli sillä vaan niin kova ääni ja sellainen oikein vaativa =) Vauvan itku lakkasi ja vauva sai ensimaitonsa.

Hänen imetyksensä alkutaival oli erilainen, hänen sokereitaan mitattiin, ne pysyivät hyvinä eli maito alkoi nousemaan ja vauva sai maitoa. Sitten henkilökunta epäili vauvan maidon saantia, lähtöpainosta oli tiputusta ollut jonkin verran ja kun minut oltiin leikattu, niin aloimme tekemään punnituksia vauvalle. Tämä stressasi minua ja ensimmäisen kerran minulle tuli olo, että riittääköhän minun maito, siis kolmannen  vauvan kohdalla.

Sanoin että minua stressaa ja henkilökunta oli sitä mieltä että lisämaitoa pitäisi antaa, minä en suostunut, koska vauva oli todella tyytyväinen ja minulta selvästi tuli maitoa. Sokerit olivat hyvät, joten en oikein nähnyt tarvetta lisämaidolle. Punnituksia tehtiin ennen ja jälkeen syötön. Maitoa tuli, mutta minua stressasi. Onneksi ei kaatunut imetys tähän. Usein sanoivat että lisämaitoa voisi antaa, en suostunut, koska vauva oli tyytyväinen. Pidin pääni ja vauva oli tyytyväinen ja paino alkoi nousemaan, punnitukset voitiin jättää pois. Kamalaa oli taistella asiasta. Mietin että jos olisin ollut ensisynnyttäjä olisin ollut varmasti aivan huolestunut ja olisin varmaan suostunut lisämaitoonkin.

Miksi en suostunut lisämaitoon? Siksi että imetys lähtisi hyvin käyntiin. Ja kenellekkään muullekkaan vauvalle ei oltu lisämaitoa annettu.