Jos itse ei rakasta itseään niin kuka sen tekee?

Hei sinulle keskiviikkoon.

Näin keskellä viikkoa ajattelin ottaa tämmöisen aiheen tähän pöydälle. kun kuinka oikein puhelet itsellesi? Onko sinulla se kriittinen puhe siellä pohjalla tai ainakin helposti ensimmäisten joukossa sellaisia puoli huolimattomia lausahduksia kun vaikka katsoo peiliin, ei onnistu jossain niin hyvin, kun olisi halunnut tai muutoin vastaavissa tilanteissa. Tuleeko sieltä ne; epäonnistuit, huh miten onkin isot reidet, ei näytä hyvälle jne.

Jokainen osaa mollata itseään varmasti, mutta onko se kannattavaa? Mitäs jos puhelisikin itselleen ihan nätisti? Jos sanoisikin, että hitsi kun mulla onkin nätit silmät, kauniit hiukset, onnistuin tässä asiassa hyvin. Olen taitava tuossa jne. jos on painoa tullut, niin voisiko sen jättää kritisoimatta ja ne mahan puristelut puristelematta (siinä peilin edessä). Todeta vaan että näin on käynyt, jos siihen haluaa muutosta niin tekee pieniä muutoksia, mutta itseään enää yhtään kiusaamatta, tai kurittamatta. Koska jos siihen on aihetta sille muutokselle, niin itseään on jo kiusannut.

Jos itse ei rakasta itseään niin kuka sen tekee?  Jos itselleen puhelee rumasti, pitää kitudiettiä, rääkkää itseensä liialla liikunnalla, ei huolehdi riittävästä unesta jne, niin mitä luulet, tykkääkö keho kertoa mitä se oikeasti tarvitsisi? Minä luulen että ei, kun se hukkuu sinne kaiken kiusaamisen alle ja jättää kertomatta ne tarpeet joita keho kyllä osaa itse kertoa sinulle. Sama käy itsensä sättimisestä, olen epäonnistuja, en osaa mitään. Olen huono... nämä puheet erottaa meitä itsestämme.

Meidän kropat on ihan älyttömän viisaita, ne osaa kyllä kertoa jos väsyttää, jos tarvitsee vettä, ruokaa jne. Kaiken hyvinvoinnin perustana voisi pitää sitä itsestäänkinselvyyttä että monipuolinen ravinto = Ihan perus ruoka, jota koko perhe syö, ilman mitään ihme ruokavalioita on terveellistä. Hyvät yöunet ja pieni liikunta pitää meidät hyvässä kunnossa ja kropan myös kunnossa. Ja näin myös on helpompi puhua itselleen nätisti.

Jos laiminlyömme tarpeitamme, syömme miten sattuu, milloin sattuu, emme nuku, stressaamme ja keräämme stressiä ympärillemme, jätämme liikunnan pois jne.. Niin luulen, että alamme voimaan aika huonosti ja alamme myös puhumaan itsellemme rumasti ja sitä kautta tunnemme huonoa omaatuntoa, joka saa meidät herkuttelemaan, joka tekee sen, ettei jaksa liikkua, jolloin jäämme sohvalle. ja syömme vieläkin huonommin. Mitä käy? Pöhötymme, voimme huonosti ja laiminlyömme lisää  itseämme. Puhumme itsellemme rumasti.

Ei kaikkien tarvitse olla himo urheilijoita, hoikkia, tehopakkauksia tai muita vastaavia, mutta me kaikki ansaitsemme itsellemme kaunista puhetta meiltä itseltämme. Me ansaitsemme monipuolisen ruuan, joka tekee keholle hyvää. Me ansaitsemme nukkua hyvin. Me olemme tärkeitä... Ihan jokainen <3