Ensimmäinen synnytystarinani- kiireellinen sektio

Olen joitain viikkoja miettinyt synnytyksiäni ja ajattelin ne kertomukset jakaa teidän kanssanne myös. Meillä on kolme lasta ja ajattelin kertoa kertomukset yksi kerrallaan, jotta ei tule liian pitkä yhdestä postauksesta.

 

Ensimmäistä lasta odottaessani olin 19 vuotias. Minulla alkoi supistukset Torstai päivänä, ne tuli napakoina, mutta ei säännöllisinä, niitä tuli kumminkin niin usein, että en voinut mennä sänkyyn enää huilaamaan, minun piti pysyä liikkeessä. Ne oli vain hiukan kipeitä ja kipua helpotti kun liikuin ja pyörittelin lantiota. Siskoni sanoivat minulle että mene jo sairaalaan, minä en mennyt koska halusin mennä sinne vasta sitten kun en kykene enää olemaan kotona. He totesivatkin että varmaan synnytän kotiin.



Menimme näin torstain, perjantain, lauantain ja sunnuntaina aamulla sitten sanoin miehelleni että nyt ei tule enää mitään, en pysty huilaamaan, en nukkumaan, että mennään sairaalaan josko saisin vähän jotain että saisin nukuttua, kun olin nukkunut viimeksi ke-to välisenä yönä, aloin olla aika väsynyt. Heti jos koitin mennä sänkyyn supistukset tuntuivat niin kipeinä, että minun piti nousta ylös sängystä.



Menimme sairaalaan sunnuntaina noin kello 09.00 jossa totesivat ettei tässä enää mihinkään nukkumaan mennä, kohdunsuu on 4 cm auki, mennään synnytyssaliin. Supistuksia tuli ja tuli vaan. Jossain kohti minulle annettiin epiduraalipuudutus. Ja puhkaisivat kalvot. Supistukset olivat kokoajan päällä, mutta tilanne ei edennyt kuten kuuluisi, supistukseni avasivat vielä 2 cm kohdunsuuta, eli kuuteen senttiin ja sitten ei tapahtunut enää mitään. Minulle laitettiin oksitosiini tippa. Ei mitään, supistuksia tulee minuutin välein ja kohdunsuulla ei tapahdu mitään. Jossain kohti minulle laitettiin supistuksen voimia mittaava anturi, joka näytti vahvoja supistuksia ja oksitosiini otettiin pois.



Lääkäri kävi tutkimassa ja miettimässä tilannetta ja totesi, että vauvan sydän äänet laskevat välillä. Minua alkoi huolettamaan ja lääkärikin vaikutti huolestuneelta. Sitten minulle kävi semmoinen siinä, että minun supistukseni jäivät päälle. Ne ei enää lakaneet, vaan minulle tuli kestosupistus, joka ei enää lauennut mitenkään, mahani näytti siltä, kuin navan kohdalta minulle olisi vedetty vyö kireästi kiinni. Siinä kohti lääkäri totesi, että nyt menemme leikkaussaliin. Olin todella pettynyt ja harmissani, mutta minulla oli kova huoli vauvasta.



Kaikki oli aivan uutta ja vähän pelottavaakin. Leikkaussaliin sai mies tulla mukaan. Onneksi. Leikkaus tuntui siltä kun joku nostelisi ja kääntelisi sisuskalujani. Kuin joku vetäisi minua kylkiluista alaspäin. Ei kauaakaan kun kuului pieni rääkäisy ja meille kerrottiin, että poika syntyi. kello oli 00.00 paikkeilla. Minulle vauvaa näytettiin vain pikaisesti ja mies lähti hoitajien ja vauvan kanssa toisaalle, minä jäin ommeltavaksi.



Minut vietiin heräämöön. Jalkani ei toimineet, kun olin puudutettu leikkausta varten. Jossain kohti vauva tuotiin minun luona käymään ensi maidolla ja voi että miten ahnaasti vauva tarttuikin kiinni. Hän tiesi miten toimia, minä en tiennyt, onneksi hän tiesi. Minua huvitti tuo pieni suloinen paketti joka oli päättänyt selvitä ja saada ruokansa =) Hän ei kysynyt tuleeko sinulta maitoa. Hän tiesi että minä olen hänen äitinsä ja hän oli niin sisukas että olisi sanonut tänne sitä maitoa, jos olisi sanoja osannut sanoa.



Hän loi minuun sen uskon että kyllä minä siis osaan ja kyllä minulta maitoa tulee. En kyseenalaistanut noita lainkaan ja imetys hänen kanssaan onnistui.