Mitä minä kaipaan?

Hei sinulle sinne=)

Minä olen kamalan positiivinen ja sopeudun tilanteisiin aika helposti. Olen oikeasti nauttinut tästä erikoisesta ajasta, kun ollaan vaan kotona, minusta on mukavaa, kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja maailma on vähän uinuvassa tilassa ja saa olla oman perheen kesken nyt sitten oikein urakalla, minulle perhe on todella tärkeä. Toki minäkin olen välillä väsynyt, mutta kukapa ei olisi. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvä buugi.  (Jos olet lukenut aikaisempia postauksiani, niin jossain jo mainitsinkin, että mieheni minua aika ajoin aina muistuttaa, että minä olisin onnellinen, vaikka yksin pimeässä komerossa).

Kuitenkin jotain minäkin kaipaan:

Kaipaan vanhempiani suuresti!

Kaipaan ystäviäni, kahvitteluhetkiä ja pitkiä juttutuokioita.

Kaipaan pikkuveljiäni ja muita sisaruksiani.

Kaipaan piipahdusta kirpparilla.

Kaipaan ihan kamalasti sitä jännitystä, kun pissii raskaustestiin ja saa jännittää, että onko viivoja yksi vai kenties kaksi. Kaipaan sitä tunnetta, kun tuntuu, että perhosen siivet lepattaisivat masussa, kun tuntee niitä vauvan ensimmäisiä liikkeitä. Kaipaan sitä, kun vatsa alkaa kasvamaan uuden elämän, ei lihomisen johdosta. Kaipaan sitä, kun masua silittää niin vauva joko rauhoittuu, tai sitten innostuu potkimaan lisää. Kaipaan sitä, kun laittaa käden vatsalle, vauva painautuu kämmentä vasten, kuin suojaa hakeakseen.

Kaipaan sitä tunnetta, kun saan leikkaussalissa vauvan käymään rinnanpäällä ennen kuin hänet viedään isän kanssa toisaalle. Kaipaan sitä malttamatonta tunnetta, kun heräämössä odotan, milloin vauva tuodaan käymään minun luonani. Kaipaan sitä ihokontaktia mitä sairaalassa saa vauvan kanssa harjoittaa ihan rauhassa ja hartaasti tutustuen uuteen pienokaiseen. Kaipaan meille lisää lapsia.

Mitä sinä kaipaat?