Lapsiperhe arjen keskellä

Hei sinulle tiistaihin

Pieni arjen piristys, vohvelit

Lapsiperhearkeilu voi toisinaan olla haastavaa, jo ihan ilman lapsia aikataulutukset sun muut voi olla haastavia. Palapeliin kun laitetaan vielä lapset, lasten harrastukset, kotityöt, ruuanlaitot, parisuhde jne jne niin välillä voi olla tunne että miten ihmeessä kaikesta selviän ja mihin kaikkeen repeän.

Minulla on toisinaan myös tunne kolmen lapsen äitinä, että en repeä ihan joka suuntaan. Minulla arkea helpottavia asioita on tosiaan jo paljon aiheesta postaamani ruokahuolto, joka meillä toimii saumattomasti. Välillä on minullakin päiviä, kun tuntuu etten jaksaisi kertakaikkiaan mitään. Silloin menemme sieltä mistä aita on matalin, eli teemme vain välttämättömät asiat. MIelestäni kun ruoka-ajat ja ruokalistat ovat valmiiksi suunniteltuina niin loppu arjesta sujuu paljon mutkattomammin. Mikään ei ole kiukkuisempi, kuin nälkäinen lapsi =)

Vinkkejä jaksamiseen
Minä olen sitä mieltä, että hyvin voiva äiti= Hyvin voiva perhe. Äidin pitää muistaa pitää myös tärkeästä asiasta huoli, eli omasta itsestään ja jaksamisestaan. Arjen keskelle voi sijoittaa pieniä luksus hetkiä, oli se musiikin kuuntelu samalla kuin vaikka laittaa ruokaa, oli ne vohvelien paisto iltapalaksi kuten minä eilen tein. Tai vaikka kun lapset saa nukkumaan niin oman mieli sarjan katsominen tv:stä tai mitä ikinä itseään piristää. Minua piristää ainakin aina saunassa jalkahoito, jalkojen rasvaus tai ihan vaan itsensä laittaminen vaikka vaan vähän ripsiväriä ja tukan harjaus, mutta pieni oman itsensä huolehtiminen auttaa jaksamaan kaiken keskellä.

Meillä on tällä hetkellä murrosikäinen, ei varmaan tarvitse sanoa, että hänen kanssaan on omat vääntömme. Meillä on 7v itsenäistymisuhmaikäinen, joka suuttuu tällä hetkellä vähän kaikesta, mököttää ja mutisee milloin mistäkin, yleensä se on ruuasta tai sukista tai ihan mistä tahansa mistä vaan saa pienen väännön aikaan ja missä saa ilmaista oman mielipiteensä. Meillä on myös yksi taapero, joka on löytänyt itsensä ja kiipeilemisen jalon taidon. Laitoin tuossa taannoin ruokaa ja juoksin kolme kertaa hänen peräänsä kun hän kiipesi meidän tv tasolle seisomaan... hyvää arkiliikuntaa =) Kaikkiin taistoihin ei varmaan ole kannattavaa lähteä, joten kannattaa ennakoida mihin vääntöihin haluat itsesi laittaa alttiiksi. Jos ne on sukat ne ongelmat, niin anna lapsen valita itse sukkansa.

Välillä on tunne että ei repeä ihan joka paikkaan. Miten sitten olen ratkonut näitä? No otan taaperoa mukaan pyykkihommiin, se tyhjentää siellä kaikki meidän shamppoo ja hoitoaine putelit penkiltä lattialle (katson että ovat kunnolla kiinni, ettei sisällöt tyhjene), se antaa minulle vaatteita yksi kerrallaan, joita voin ripustaa kuivumaan, aikaa se vie, mutta se on pieni tekeminen samalla lapsen kanssa. Otan hänet mukaan astianpesukoneen tyhjennykseen, yksi haarukka ja veitsi kerrallaan, mutta mihin oikeasti minulla olisi kiire? Ei oikeasti mihinkään, ellen tee itselleni sitä kiirettä...

Kuorin perunat iltaruokaan usein aamupäivällä joko aamusta, samalla kun lapset ovat aamupalalla, tai silloin kun taapero on päiväunilla, alustelen iltaruokaa pitkälle, jotta saan tehtyä sen sitten ajallaan ja minun ei tarvitse juosta kokoajan perässä kun lapsi kyllästyy tekemisiin keittiössä. Eli pientä ennakointia ja armollisuutta itseään kohtaan. Jos haluaa ottaa torkut samalla kun lapsi nukkuu, niin sitten ottaa, voi sitä vaikka siivoilla myöhemminkin. Petivaatteet vaihdan niin että heittelen pussilakanat ja lakanat lapsen päälle niin että hän hihkuu riemusta kun on liinavaatteiden ympäröimänä ja pääsee sieltä tulemaan esiin ja sitten tulee taas uusi lakana jonka alta pääsee kurkistamaan.

Mites sitten se parisuhde?
Aina ei meinaa jaksaa hoitaa parisuhdettakaan kun on niin väsy jne. Mutta jos muistaisi että hyvinvoiva parisuhde auttaa jaksamaan myös arjessa. Pieni toisen huomioiminen arjen keskellä ihan arjen tekemisissä on toiselle huomiointi että tykkään sinusta. Pieni hipaisu kun toinen kulkee ohi, pieni suukko ohimennen. Ruoka valmiina kun puoliso tulee töistä kotiin on puolisolle rakkauden osoitus.

Miehet eivät aina muista/ymmärrä huomioida, varsinkin jos on paljon mielenpäällä, niin jos teillä on näin käynyt niin kannattaa sanoa miehelle, että kaipaan huomiota, kaipaan apuja jne. eli mitä ikinä kaipaakaan. Muistutuksena, että parisuhde on ensin, sitten tulee ne lapset, jotka ovat vain lainassa, se parisuhde on siellä ja sen olisi toivottavaa jatkua myös silloin kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois. Kannattaa huolehtia siitä että ME olemme ME myös sitten vuosien päästä kun olemme enää vain ME ja lapset ovat perustaneet omahdollisesti ne omat perheet jne.

Me otamme illasta aikaa silloin kun mies on kotona, laitamme lapset nukkumaan ja sitten alkaa meidän aika. Hoidamme parisuhdettamme yhteisellä ajalla. Pelaamme yhdessä, katsomme sarjoja, juttelemme ja usein saan myös hartiahieronnan. Varsinkin jos tukiverkosto on olematon kannattaa ilta aikaa hyödyntää yhteiseen aikaan, edes tunninajan toisen kohtaaminen on tärkeää, jos ei kauemmin jaksa kun on päästävä nukkumaan niin edes se tunti.

Hyvää viikkoa sinulle ja paljon jaksamista sinne arkeiluun.