Hei sinulle sunnuntaihin
Viikonloppu meni hujahtaen ohi, olin siinä kyllä mukana, mutta se meni nopeasti. Voimia keräten ja uuteen viikkoon valmistautuen. Oli mukavaa, kun mies oli kotona, minulla oli joku joka jakoi kanssani iltapesut, kiukut, ilonhetket ja kaikkia muitakin tapahtumia. Ja olihan meillä sitten keskenäänkin pientä vääntöä, mutta niinhän se menee jos on väsy tms. että tulee vähän helposti väännettyäkin sitten jotain toisen kanssa.
Välillä on raskasta hoitaa koko arkeaa yksin viikot. Todella iso hatunnosto niille, joilla ei ole toista aikuista siinä vierellä viikolla eikä viikonloppuna, jotka hoitaa aina yksin kaiken.
Muutaman viikon päästä olisi hakeminen kouluun, minulla on toisaalta pieni jännitys, toisaalta aika odottava fiilis on päällä. Olen tätä nykyä paljon rauhallisempi, en kuitenkaan puutunut tai usvassa, lääkkeet joita lähdimme kokeilemaan minun ADHD oireisiin on osoittautunut minulle todella hyviksi. Tunnen itseni suht.koht normaaliksi ihmiseksi, mitä se määre sitten ikinä sisällään pitääkään =)
Pystyn keskittymään asioihin ihan eri tavalla, olen oma itseni, mutta minulla ei ole niin montaa mööpeliä kokoajan päällä samanaikaisesti pääni sisässä, eikä minulla ole kiire kokoajan tehdä monta asiaa samaan aikaan, enkä unohdu asioissa toiseen ja taas toiseen unohtaen alkuperäisen asiani joka piti hoitaa. Todella hienoa että on jokin joka auttaa, vaikka en edes tiennyt tarvitsevani apuja, kun niin olin ollut jo itseni kanssa ennenkin (koko elämäni ajan) ja tottunut omaan itseeni kaikkine säheltämisineen. Aikuisiällä tämmöisen oivallus on kuulkaas aika iso juttu.
Minulla on tunne, että jos kouluun pääsen, niin minun oppitie on aikaisempia koulussa olemisiani jokseenkin helpompi ja selkeämpi =)
Tässä oli tämmöinen pieni ajatuksen purku, kepeä ja pohtiva, mutta samalla pieni päivitys siitä mitä tänne oikein kuuluu kaiken muun pohdinnan jne keskellä. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle. Huomenna arki taas alkaa. Kaikille jaksamista ja tsemppiä.
Viikonloppu meni hujahtaen ohi, olin siinä kyllä mukana, mutta se meni nopeasti. Voimia keräten ja uuteen viikkoon valmistautuen. Oli mukavaa, kun mies oli kotona, minulla oli joku joka jakoi kanssani iltapesut, kiukut, ilonhetket ja kaikkia muitakin tapahtumia. Ja olihan meillä sitten keskenäänkin pientä vääntöä, mutta niinhän se menee jos on väsy tms. että tulee vähän helposti väännettyäkin sitten jotain toisen kanssa.
Välillä on raskasta hoitaa koko arkeaa yksin viikot. Todella iso hatunnosto niille, joilla ei ole toista aikuista siinä vierellä viikolla eikä viikonloppuna, jotka hoitaa aina yksin kaiken.
Muutaman viikon päästä olisi hakeminen kouluun, minulla on toisaalta pieni jännitys, toisaalta aika odottava fiilis on päällä. Olen tätä nykyä paljon rauhallisempi, en kuitenkaan puutunut tai usvassa, lääkkeet joita lähdimme kokeilemaan minun ADHD oireisiin on osoittautunut minulle todella hyviksi. Tunnen itseni suht.koht normaaliksi ihmiseksi, mitä se määre sitten ikinä sisällään pitääkään =)
Pystyn keskittymään asioihin ihan eri tavalla, olen oma itseni, mutta minulla ei ole niin montaa mööpeliä kokoajan päällä samanaikaisesti pääni sisässä, eikä minulla ole kiire kokoajan tehdä monta asiaa samaan aikaan, enkä unohdu asioissa toiseen ja taas toiseen unohtaen alkuperäisen asiani joka piti hoitaa. Todella hienoa että on jokin joka auttaa, vaikka en edes tiennyt tarvitsevani apuja, kun niin olin ollut jo itseni kanssa ennenkin (koko elämäni ajan) ja tottunut omaan itseeni kaikkine säheltämisineen. Aikuisiällä tämmöisen oivallus on kuulkaas aika iso juttu.
Minulla on tunne, että jos kouluun pääsen, niin minun oppitie on aikaisempia koulussa olemisiani jokseenkin helpompi ja selkeämpi =)
Tässä oli tämmöinen pieni ajatuksen purku, kepeä ja pohtiva, mutta samalla pieni päivitys siitä mitä tänne oikein kuuluu kaiken muun pohdinnan jne keskellä. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle. Huomenna arki taas alkaa. Kaikille jaksamista ja tsemppiä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)