Hei vaan sinulle maanantaihin!
Otsikko on tuo siksi, koska teinimme kysyi minulta olemmeko me isän kanssa sukupuolirasistisia. Ja mistä tämä juontaa, niin joudun hieman avaamaan teille tarinaa.
Meillä teini on löytänyt tyttöystävän itselleen, ovat alkaneet seurustelemaan tuossa joitakin viikkoja sitten. No mitä ilmeisemmin nykyään taitaa olla tavallista ja sallittuakin, että kun aloittaa seurustelun oli ikä mikä tahansa, niin saa yöpyä tyttö/poikaystävän luona. No... Niin myös meidän teinimme sanoi että tyttöystävä pyysi yökylään. (kannattaa lukea kokojuttu ennen kuin kiehahtaa jos olet toista mieltä). Sanoin että se ei käy. Sanoin että päiviä voi olla yhdessä ja iltoihinkin viikonloppuisin myöhempään, mutta yökyläily ei ole sopivaa.
Teinimme otti vastaan tämän naureskellen ja sanoi "joo niin minä vähän ajattelinkin". Kumminkin meni hieman aikaa ja hän otti asian uudelleen esiin ja kysyi että johtuuko se että ei pääse yökylään tyttöystävälleen siitä että me olisimme sukupuolirasisteja. Olin totaalisen hämmästynyt tähän kysymykseen. Sitten aloitimme keskustelun.
Kerroin hänelle ja kerron sen myös teille miksi ajattelen noin. En suinkaan siitä syystä että syrjisin tyttöjä. On mukavaa jos on tyttöystäviä ja poikaystäviä, mutta näillä nuorilla tuppaa olemaan joskus kiire asioihin ja asioiden edelle. Minusta mihinkään ei tulisi olla kiire ja minusta minä vanhempana olen vastuussa teinimme asioista niin että en halua myöskään laittaa häntä alttiiksi sellaisien valintojen eteen kovin aikaisin kuin mitä valintoja nyt eteen saatta tullakkaan.... Toki kaikkialla en voi olla jne. Mutta minun mielestäni minun kuuluu suojella häntä niiltä osin kuin voin.
Uskon totaalisesti siihen että teinin kasvatus tehdään siellä varhaislapsuudessa ja lapsuudessa. Siellä tehdään se suurin pohjatyö ja teini iässä sitten ollaan tukemassa ja suojelemassa niiltä osin kuin vain vanhempana voi. Keskustelu yhteys on mielestäni kaikkein tärkein ja samalla edelleen sääntöjen ja rajojen laitto on aikuisen tehtävä... Uskon että meidän nuoret on fiksuja, en sitä sano, mutta uskon myös että rajat ovat rakkautta.
Toisilla saattaa olla erilaiset ajatukset tästä, mutta en ole vielä yhtään sellaista argumenttia saanut, että voisin pyörtää tämän säännön. Meillä on myös paljon muitakin sääntöjä, toki on vapauttakin tullut kun on tullut ikääkin, mutta on meillä rajatkin ja uskon että niillä on merkitystä. Ainakin meidän teini on sanonut meille että hän tietää siitä että me välitämme kun hänellä on säännöt ja rajat. Mukavaa kun on ihmissuhde opettelua mutta mielestäni sen voi tehdä päiväsaikaan =)
Miten muut teinien vanhemmat olette näitä asioita tai joitain muita ratkoneet?
Otsikko on tuo siksi, koska teinimme kysyi minulta olemmeko me isän kanssa sukupuolirasistisia. Ja mistä tämä juontaa, niin joudun hieman avaamaan teille tarinaa.
Meillä teini on löytänyt tyttöystävän itselleen, ovat alkaneet seurustelemaan tuossa joitakin viikkoja sitten. No mitä ilmeisemmin nykyään taitaa olla tavallista ja sallittuakin, että kun aloittaa seurustelun oli ikä mikä tahansa, niin saa yöpyä tyttö/poikaystävän luona. No... Niin myös meidän teinimme sanoi että tyttöystävä pyysi yökylään. (kannattaa lukea kokojuttu ennen kuin kiehahtaa jos olet toista mieltä). Sanoin että se ei käy. Sanoin että päiviä voi olla yhdessä ja iltoihinkin viikonloppuisin myöhempään, mutta yökyläily ei ole sopivaa.
Teinimme otti vastaan tämän naureskellen ja sanoi "joo niin minä vähän ajattelinkin". Kumminkin meni hieman aikaa ja hän otti asian uudelleen esiin ja kysyi että johtuuko se että ei pääse yökylään tyttöystävälleen siitä että me olisimme sukupuolirasisteja. Olin totaalisen hämmästynyt tähän kysymykseen. Sitten aloitimme keskustelun.
Kerroin hänelle ja kerron sen myös teille miksi ajattelen noin. En suinkaan siitä syystä että syrjisin tyttöjä. On mukavaa jos on tyttöystäviä ja poikaystäviä, mutta näillä nuorilla tuppaa olemaan joskus kiire asioihin ja asioiden edelle. Minusta mihinkään ei tulisi olla kiire ja minusta minä vanhempana olen vastuussa teinimme asioista niin että en halua myöskään laittaa häntä alttiiksi sellaisien valintojen eteen kovin aikaisin kuin mitä valintoja nyt eteen saatta tullakkaan.... Toki kaikkialla en voi olla jne. Mutta minun mielestäni minun kuuluu suojella häntä niiltä osin kuin voin.
Uskon totaalisesti siihen että teinin kasvatus tehdään siellä varhaislapsuudessa ja lapsuudessa. Siellä tehdään se suurin pohjatyö ja teini iässä sitten ollaan tukemassa ja suojelemassa niiltä osin kuin vain vanhempana voi. Keskustelu yhteys on mielestäni kaikkein tärkein ja samalla edelleen sääntöjen ja rajojen laitto on aikuisen tehtävä... Uskon että meidän nuoret on fiksuja, en sitä sano, mutta uskon myös että rajat ovat rakkautta.
Toisilla saattaa olla erilaiset ajatukset tästä, mutta en ole vielä yhtään sellaista argumenttia saanut, että voisin pyörtää tämän säännön. Meillä on myös paljon muitakin sääntöjä, toki on vapauttakin tullut kun on tullut ikääkin, mutta on meillä rajatkin ja uskon että niillä on merkitystä. Ainakin meidän teini on sanonut meille että hän tietää siitä että me välitämme kun hänellä on säännöt ja rajat. Mukavaa kun on ihmissuhde opettelua mutta mielestäni sen voi tehdä päiväsaikaan =)
Miten muut teinien vanhemmat olette näitä asioita tai joitain muita ratkoneet?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)