Hei vaan sinulle.
Tiedätkös, tämä on jo minun viideskymmenes postaus. Ajattelin sen kunniaksi kertoilla joitain juttuja sinulle. Minä mietin kauan, että viideskymmenes, sen pitää olla jotain erikoista, jotain hieman spesiaalia, kun on jo niin mones postaus minulta. Eli kerron sinulle joitakin juttuja =)
Blogikoukussa
Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en tiennyt tuleeko siitä kiva tapa vai onko ohimenevä innostus. Voin sanoa, että hurahdin tähän ihan toden teolla. En ollut ennen lukenut kovinkaan muidenkaan blogeja, todella harvoin, voin tunnustaa että en oikeastaan edes lukenut, silmäillyt olin joskus. Mutta nyt kokoajan päässäni pyörii mistä kaikesta kivasta seuraavaksi kirjoittaisin, ja voiko tuosta kirjoittaa, mites tästä jne. Ja olen löytänyt tieni muidenkin blogeihin, minun on pakko illalla selata vielä ennen nukahtamista että mitäs kivaa postauksista löytyy, mistä kukakin on kirjoittanut.
Kiitos sinulle
Kiitos kaikille tänne tiensä löytäneille =) Kivaa jos olette viihtynyt, ja toivottavasti jatkossakin kirjoitan asioista jotka kiinnostaa muitakin kuin vain itse kirjoittajaa, blogini osoitetta saa jakaa, jos haluaa =)
Salaperäinen eläin nimeltä pesunäätä:
Ajattelin kertoa sinulle pikkuisen pesunäädästä =) En kyllä itsekkään tiedä mikä se on, mutta meidän eskari kyllä on hyvin vakuuttunut että sellainen eläin on olemassa, ne liikkuu pimeällä, hitaasti tien yli, eli kannattaa autolla ajaessa varoa, ettei vain aja pesunäädän yli =), tätä neuvoa olen itsekin noudattanut. Pimenevissä illoissa vaara päälleajoon on olemassa.
Lempiväristäni violetista:
Minun aivan ehdoton lempivärini on violetti. Aloin kutomaan itselleni villasukkia, (minulla on kolme muutakin työtä menossa, minulla pitää olla useampia töitä jotta en kyllästy, voin vaihdella mieleni mukaan mitä kudon millonkin) itselleni sukat on jokseenkin violetinpuhuvat, hempeä violetti, ei tällä kertaa sellainen tumman violetti, joskin kaikki violetin sävyt liilasta ihan tumman violettiin asti on minun silmääni miellyttävän näköisiä. Niin vaatteissa, meikeissä kun sisustuksessa ja oikeastaan kaikessa... No pitää tunnustaa että näin jonkun postauksen violetista perunamuussista, niin siitä en ole samaa mieltä, syötäväksi siis violetti ei minusta sovellu =) Myös punakaali on vähän nippa nappa siinä ja siinä kun se on myös violetti.
Äidin ja teinipojan väleistä:
Meillä oli Teinin kanssa tällä viikolla todella hyvät keskustelut, en sen enempää viitsi aukaista luottamuksellisia keskusteluiden sisältöjä mutta sen sanon että oli tosi kivaa huomata kuinka hyvät ja avoimet välit meillä teinin kanssa on =) Tuntuu sille että on jotakin tehnyt ehkä oikein. Teini sanoi minulle eilen että on ollut tosi kivaa viettää kanssani aikaa. Olin samaa mieltä että hänen kanssaan on ollut mukavaa viettää aikaa. =) Tunne oli siis molemmin puolinen. Kiva juttu. Sanoin myös että onhan näitä viikkoja tässä että otetaan sitä yhteistä äiti-poika aikaa =)
Kirjastosta, kirjasta ja sarjasta:
Eilen kävimme kirjastossa, otin novellin suunnitellusti, palaan arvostelemaan sen tänne kunhan saan luettua. Aloitin sen jo ja vaikuttaa hieman oudolta hyvin tarkkaan asiat kuvaavina kirjana, mutta saa nähdä kun alkaa oikein kunnolla, niin jospa sitten olisikin hyvä. Olen aika kriittinen kirjojen suhteen. Sarja arvosteluun palaan myös sitten kun olen katsonut useamman jakson siitä josta aikaisemmin jo hiemna mainitsin. Olen nyt katsonut vasta yhden jakson. Minulla on niin kamalasti tekemistä etten oikein meinaa keritä enää sarjoja katsoa...
Kuluvan viikon mietintää:
Viikko yh äitinä alkaa olla lopuillaan, mies tulee tänään alkuillasta kotiin. Eilen kävin hakemassa eskarinkin mammalta kotiin. Hänellä oli niin kamalan kivaa ollut, mutta samalla niin kovin kova ikävä että oli vähän kiukkuinen pieni mies joka antoi tulla tuutin täydeltä minulle ja huusi oikein miten vihaa meidän teiniä kun teini on aina niin angry ja pilaa koko eskarin elämän...No siinä halasin eskaria ja juteltiin ja kerroin että meinasin mennä kirjastoon, mutta jos niin on kovin vihainen niin ei taida haluta kirjastoon lähteä. Mieli muuttui ja kun sai pahimmat raivot raivottua niin johan helpotti =) Kovaa on pienen pojan elämä. Onneksi olemme me vanhemmat juuri sitä varten, että otamme kopin niistä isoista japienemmistäkin tunteista, sanotamme ne ja autamme hämmentynyttä lasta niiden suurien tunteiden kanssa. =)
Vauva oppi sanomaan en ja on. Jos kysyy otatko ja vaikka näyttää päärynää, hän pudistelee päätään ja sanoo en. Jos kysyy onko kakka vastaus kuuluu on, ja sanoo sen kyllä niin tomerasti. Kävely on tällä viikolla ollut kokoajan käytössä konttauksen sijaan, tosi vähän enää konttaa, kävelee oikeastaan joka paikkaan...
Tiedätkös, tämä on jo minun viideskymmenes postaus. Ajattelin sen kunniaksi kertoilla joitain juttuja sinulle. Minä mietin kauan, että viideskymmenes, sen pitää olla jotain erikoista, jotain hieman spesiaalia, kun on jo niin mones postaus minulta. Eli kerron sinulle joitakin juttuja =)
Blogikoukussa
Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en tiennyt tuleeko siitä kiva tapa vai onko ohimenevä innostus. Voin sanoa, että hurahdin tähän ihan toden teolla. En ollut ennen lukenut kovinkaan muidenkaan blogeja, todella harvoin, voin tunnustaa että en oikeastaan edes lukenut, silmäillyt olin joskus. Mutta nyt kokoajan päässäni pyörii mistä kaikesta kivasta seuraavaksi kirjoittaisin, ja voiko tuosta kirjoittaa, mites tästä jne. Ja olen löytänyt tieni muidenkin blogeihin, minun on pakko illalla selata vielä ennen nukahtamista että mitäs kivaa postauksista löytyy, mistä kukakin on kirjoittanut.
Kiitos sinulle
Kiitos kaikille tänne tiensä löytäneille =) Kivaa jos olette viihtynyt, ja toivottavasti jatkossakin kirjoitan asioista jotka kiinnostaa muitakin kuin vain itse kirjoittajaa, blogini osoitetta saa jakaa, jos haluaa =)
Salaperäinen eläin nimeltä pesunäätä:
Ajattelin kertoa sinulle pikkuisen pesunäädästä =) En kyllä itsekkään tiedä mikä se on, mutta meidän eskari kyllä on hyvin vakuuttunut että sellainen eläin on olemassa, ne liikkuu pimeällä, hitaasti tien yli, eli kannattaa autolla ajaessa varoa, ettei vain aja pesunäädän yli =), tätä neuvoa olen itsekin noudattanut. Pimenevissä illoissa vaara päälleajoon on olemassa.
Lempiväristäni violetista:
Minun aivan ehdoton lempivärini on violetti. Aloin kutomaan itselleni villasukkia, (minulla on kolme muutakin työtä menossa, minulla pitää olla useampia töitä jotta en kyllästy, voin vaihdella mieleni mukaan mitä kudon millonkin) itselleni sukat on jokseenkin violetinpuhuvat, hempeä violetti, ei tällä kertaa sellainen tumman violetti, joskin kaikki violetin sävyt liilasta ihan tumman violettiin asti on minun silmääni miellyttävän näköisiä. Niin vaatteissa, meikeissä kun sisustuksessa ja oikeastaan kaikessa... No pitää tunnustaa että näin jonkun postauksen violetista perunamuussista, niin siitä en ole samaa mieltä, syötäväksi siis violetti ei minusta sovellu =) Myös punakaali on vähän nippa nappa siinä ja siinä kun se on myös violetti.Äidin ja teinipojan väleistä:
Meillä oli Teinin kanssa tällä viikolla todella hyvät keskustelut, en sen enempää viitsi aukaista luottamuksellisia keskusteluiden sisältöjä mutta sen sanon että oli tosi kivaa huomata kuinka hyvät ja avoimet välit meillä teinin kanssa on =) Tuntuu sille että on jotakin tehnyt ehkä oikein. Teini sanoi minulle eilen että on ollut tosi kivaa viettää kanssani aikaa. Olin samaa mieltä että hänen kanssaan on ollut mukavaa viettää aikaa. =) Tunne oli siis molemmin puolinen. Kiva juttu. Sanoin myös että onhan näitä viikkoja tässä että otetaan sitä yhteistä äiti-poika aikaa =)
Kirjastosta, kirjasta ja sarjasta:
Eilen kävimme kirjastossa, otin novellin suunnitellusti, palaan arvostelemaan sen tänne kunhan saan luettua. Aloitin sen jo ja vaikuttaa hieman oudolta hyvin tarkkaan asiat kuvaavina kirjana, mutta saa nähdä kun alkaa oikein kunnolla, niin jospa sitten olisikin hyvä. Olen aika kriittinen kirjojen suhteen. Sarja arvosteluun palaan myös sitten kun olen katsonut useamman jakson siitä josta aikaisemmin jo hiemna mainitsin. Olen nyt katsonut vasta yhden jakson. Minulla on niin kamalasti tekemistä etten oikein meinaa keritä enää sarjoja katsoa...
Kuluvan viikon mietintää:
Viikko yh äitinä alkaa olla lopuillaan, mies tulee tänään alkuillasta kotiin. Eilen kävin hakemassa eskarinkin mammalta kotiin. Hänellä oli niin kamalan kivaa ollut, mutta samalla niin kovin kova ikävä että oli vähän kiukkuinen pieni mies joka antoi tulla tuutin täydeltä minulle ja huusi oikein miten vihaa meidän teiniä kun teini on aina niin angry ja pilaa koko eskarin elämän...No siinä halasin eskaria ja juteltiin ja kerroin että meinasin mennä kirjastoon, mutta jos niin on kovin vihainen niin ei taida haluta kirjastoon lähteä. Mieli muuttui ja kun sai pahimmat raivot raivottua niin johan helpotti =) Kovaa on pienen pojan elämä. Onneksi olemme me vanhemmat juuri sitä varten, että otamme kopin niistä isoista japienemmistäkin tunteista, sanotamme ne ja autamme hämmentynyttä lasta niiden suurien tunteiden kanssa. =)
Vauva oppi sanomaan en ja on. Jos kysyy otatko ja vaikka näyttää päärynää, hän pudistelee päätään ja sanoo en. Jos kysyy onko kakka vastaus kuuluu on, ja sanoo sen kyllä niin tomerasti. Kävely on tällä viikolla ollut kokoajan käytössä konttauksen sijaan, tosi vähän enää konttaa, kävelee oikeastaan joka paikkaan...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)