Ensimmäinen vuosi tyttölapsen äitinä, kasvoin kai metrin.


Hei Vaan.

Jos etsit kepeää luettavaa, ei nyt osunut arpaonni kohdalle. Tiedossa siis hieman syvällistä, varoitan etukäteen. Se alkaisi olla vuosi siitä kun tyttäremme syntyi. Mitä on mahtunut vuoteen? Millaisia ajatuksia olen käynyt läpi ja mitä mietin edelleen? Ei ole muuten nyt kaikilla mittapuilla mitattuna sukupuolineutraalikaan tämä teksti… Tähän vuoteen mahtui paljon muutakin, mutta siitä ehkä joskus toiste. Ne voivat olla takana miksi myös näitä olen pohtinut, mutta ne ovat asiat erikseen sitten.

Meillä on siis jo entuudestaan kaksi ihanaa poikalasta, niihin pätee kaikki mitä tässä kirjoitan ihan yhtälailla, Rakastan heitä kaikkia ihan yhtä paljon =) Olin jotenkin ajatellut aikaisemmin kun minulla ei ollut tytärtä, että en ikinä osaisi olla tytölle äiti, kuinka saisin tyttären säilymään ehjänä kasvamaan vahvaksi? kuinka saisin hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi? Minulle on äärettömän tärkeää näin äitinä, että lapsi kuin lapsi oli se tyttö tai poika, vanhempi tai nuorempi, kokee tasa-arvoisena olemisen, itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi olemisen kaikki lapset samalla viivalla. Ainutlaatuisuuden, yksilöllisyyden omine ajatuksineen ja mielipiteineen ja oikeuden ilmaista itseään ja tunteitaan jne.. Luulen näin ensimmäisen vuoden jälkeen, että pelkäsin turhaan äitiyttä tytölle. Olen kyllä nauttinut joka hetkestä. Hienoa katsoa kuinka vauvasta on tullut pieni taapero, vaikka vauva-ajan toivoisi ja soisi aina kestävän vielä hieman pidempäänkin.

Minä olen aivan varma, että haluan opettaa tytölleni olemaan tyttö. Ei VAAN tyttö, vähätellen, ennemminkin isolla T:llä tyttö, ainutlaatuinen, kaunis, ihana tyttö, jolla on oikeus olla juuri sellainen kuin hän itse haluaa olla. Haluan että hän kasvaa hyvällä itsetunnolla varustetuksi itsenäiseksi naiseksi sitten aikanaan. Haluan opettaa hänelle, että hän riittää juuri sellaisena kuin hän on. Haluan hänelle kaikkea hyvää. Haluan, että hän tietää aina, että hänellä on äiti, joka rakastaa häntä ehdoitta ja on aina hänen tukenaan ja saatavilla. Aivan kuin kaikille minun lapsilleni haluan nämä samat asiat opettaa, oli hän tyttö tai poika =) Haluan että heistä kasvaa itsenäisesti ajattelevia ja hyvin pärjääviä ihmisiä, joilla olisi mahdollisimman ehyt mieli.

En ikinä halua opettaa tytärtäni laihduttamaan. Olen itse henkilökohtaisesti nyt tyttäreni synnyttyä tietoisesti luopunut laihduttamisesta. Voin tehdä parempia ruokavalintoja ja lisätä liikuntaa, mutta painoani en tuijota enää toivottavasti ikinä, en halua laihduttaa, jotta tyttäreni ei opi laihduttamaan eikä saa sellaisia vaikutteita. Haluan että kaikki onni löytyy ihan muualta kuin kadotetuista kiloista tai mietitystä painosta jne. Niin moniulotteinen on koko painoasia, joka vie mielensyövereissä mahdollisesti paljon syvemmälle, kuin vaa’an lukemiin, joten EI laihdutuskuureille.

Lapset ovat todella tarkkanäköisiä ja imevät kaiken mitä teet automaattisesti opiksi, että tuo on se miten kuuluu toimia. (Lasten mielestä omat vanhemmat ovat aina oikeassa ja tietävät kaiken, vaikka kohtelisivat itseään, kanssaihmisiä, tai lapsiaan väärin).

Olen miettinyt ja pohtinut että jos pääsisin näin aikuisena itse tällä tiedolla ja taidolla ja kokemuksella joka minulla nyt on, jos pääsisin sinne aikaan matkaamaan kuin itse olin pieni tyttö. Minä silittäisin minun päätäni ja poskeani ja sanoisin itselleni hyvin lempeästi ja äidillisesti näin: Sinä olet rakas ja tärkeä. Sinä olet ainutlaatuinen, sinä riität.

Uskon että aika moni muukin saattaisi saman vuoropuhelun itsensä kanssa käydä, toiset kuten minä, tietäen, toiset jos tietäisi. Onneksi minulla, myös sinulla on vapaus valita, vapaus muuttaa toimintatapoja, onneksi minulla on vapaus olla sellainen äiti kun minä haluan ja minähän haluan, että minun lapsistani kasvavaa ihania ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minä teen kaikkeni, olen paljon tehnytkin jo ja jatkan edelleen että olen minun lapsilleni turvallinen, välittävä ja tasapuolinen sekä johdonmukainen rakastava äiti, isolla Ä:llä ja suurella sydämellä.

Hyvä alku rakastavaan ja huolehtivaan vanhemmuuteen mielestäni on se että voin sanoa näin: Minä rakastan itseäni, rakastan myös lasteni isää, aviopuolisoani, lastemme toista puolikasta. Olen hyvä, kaunis ja täysin riittävä näin. Jos en jollekulle kelpaa tämmöisenä kuin olen, niin se on hänen, ei minun asia.

Kommentit