Hei Vaan.
Jos etsit kepeää
luettavaa, ei nyt osunut arpaonni kohdalle. Tiedossa siis hieman syvällistä, varoitan
etukäteen. Se alkaisi olla vuosi siitä kun tyttäremme syntyi. Mitä on mahtunut
vuoteen? Millaisia ajatuksia olen käynyt läpi ja mitä mietin edelleen? Ei ole
muuten nyt kaikilla mittapuilla mitattuna sukupuolineutraalikaan tämä teksti…
Tähän vuoteen mahtui paljon muutakin, mutta siitä ehkä joskus toiste. Ne voivat
olla takana miksi myös näitä olen pohtinut, mutta ne ovat asiat erikseen
sitten.
Meillä on siis jo
entuudestaan kaksi ihanaa poikalasta, niihin pätee kaikki mitä tässä kirjoitan
ihan yhtälailla, Rakastan heitä kaikkia ihan yhtä paljon =) Olin jotenkin
ajatellut aikaisemmin kun minulla ei ollut tytärtä, että en ikinä osaisi olla
tytölle äiti, kuinka saisin tyttären säilymään ehjänä kasvamaan vahvaksi?
kuinka saisin hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi? Minulle on
äärettömän tärkeää näin äitinä, että lapsi kuin lapsi oli se tyttö tai poika,
vanhempi tai nuorempi, kokee tasa-arvoisena olemisen, itsensä tärkeäksi ja
rakastetuksi olemisen kaikki lapset samalla viivalla. Ainutlaatuisuuden,
yksilöllisyyden omine ajatuksineen ja mielipiteineen ja oikeuden ilmaista itseään
ja tunteitaan jne.. Luulen näin ensimmäisen vuoden jälkeen, että pelkäsin
turhaan äitiyttä tytölle. Olen kyllä nauttinut joka hetkestä. Hienoa katsoa
kuinka vauvasta on tullut pieni taapero, vaikka vauva-ajan toivoisi ja soisi
aina kestävän vielä hieman pidempäänkin.
Minä olen aivan
varma, että haluan opettaa tytölleni olemaan tyttö. Ei VAAN tyttö, vähätellen, ennemminkin
isolla T:llä tyttö, ainutlaatuinen, kaunis, ihana tyttö, jolla on oikeus olla
juuri sellainen kuin hän itse haluaa olla. Haluan että hän kasvaa hyvällä itsetunnolla
varustetuksi itsenäiseksi naiseksi sitten aikanaan. Haluan opettaa hänelle,
että hän riittää juuri sellaisena kuin hän on. Haluan hänelle kaikkea hyvää.
Haluan, että hän tietää aina, että hänellä on äiti, joka rakastaa häntä
ehdoitta ja on aina hänen tukenaan ja saatavilla. Aivan kuin kaikille minun
lapsilleni haluan nämä samat asiat opettaa, oli hän tyttö tai poika =) Haluan
että heistä kasvaa itsenäisesti ajattelevia ja hyvin pärjääviä ihmisiä, joilla
olisi mahdollisimman ehyt mieli.
En ikinä halua
opettaa tytärtäni laihduttamaan. Olen itse henkilökohtaisesti nyt tyttäreni
synnyttyä tietoisesti luopunut laihduttamisesta. Voin tehdä parempia ruokavalintoja
ja lisätä liikuntaa, mutta painoani en tuijota enää toivottavasti ikinä, en
halua laihduttaa, jotta tyttäreni ei opi laihduttamaan eikä saa sellaisia
vaikutteita. Haluan että kaikki onni löytyy ihan muualta kuin kadotetuista
kiloista tai mietitystä painosta jne. Niin moniulotteinen on koko painoasia,
joka vie mielensyövereissä mahdollisesti paljon syvemmälle, kuin vaa’an
lukemiin, joten EI laihdutuskuureille.
Lapset ovat
todella tarkkanäköisiä ja imevät kaiken mitä teet automaattisesti opiksi, että
tuo on se miten kuuluu toimia. (Lasten mielestä omat vanhemmat ovat aina
oikeassa ja tietävät kaiken, vaikka kohtelisivat itseään, kanssaihmisiä, tai
lapsiaan väärin).
Olen miettinyt ja
pohtinut että jos pääsisin näin aikuisena itse tällä tiedolla ja taidolla ja
kokemuksella joka minulla nyt on, jos pääsisin sinne aikaan matkaamaan kuin
itse olin pieni tyttö. Minä silittäisin minun päätäni ja poskeani ja sanoisin
itselleni hyvin lempeästi ja äidillisesti näin: Sinä olet rakas ja tärkeä. Sinä
olet ainutlaatuinen, sinä riität.
Uskon että aika
moni muukin saattaisi saman vuoropuhelun itsensä kanssa käydä, toiset kuten minä,
tietäen, toiset jos tietäisi. Onneksi minulla, myös sinulla on vapaus valita, vapaus
muuttaa toimintatapoja, onneksi minulla on vapaus olla sellainen äiti kun minä
haluan ja minähän haluan, että minun lapsistani kasvavaa ihania ja
yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minä teen kaikkeni, olen paljon tehnytkin jo ja
jatkan edelleen että olen minun lapsilleni turvallinen, välittävä ja
tasapuolinen sekä johdonmukainen rakastava äiti, isolla Ä:llä ja suurella
sydämellä.
Hyvä alku
rakastavaan ja huolehtivaan vanhemmuuteen mielestäni on se että voin sanoa
näin: Minä rakastan itseäni, rakastan myös lasteni isää, aviopuolisoani,
lastemme toista puolikasta. Olen hyvä, kaunis ja täysin riittävä näin. Jos en
jollekulle kelpaa tämmöisenä kuin olen, niin se on hänen, ei minun asia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)