Hei vaan sinulle lauantai iltapäivään!
Vauvakuumeilua
Siis aivan yhtäkkiä se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pieni käärö mille se tuoksuu, mille sen poski silittäessä tuntuu, mille tuhina kuulostaa, kun vauva nukkuu, entä kun se on siinä sinun kainalossa kapalossa rinnalla? MITÄH, minullahan on vielä ihan vauvaksi sanottava lapsi, pieni alle vuoden ikäinen vauva-taapero neiti jota imetän vielä, joka juuri on alkanut nukkumaan kokonaisia öitään, ja nekin niin kun minä nukun olohuneessa, pois omasta sängystäni... Imetyshormoonit vai mitkä?!
Vaikka seitsemän lasta
Mikä naisen sisään rakennettu juttu tämä oikein on? Tai jos ei kaikkien naisten niin ainakin minun sisään rakennettu, olen miettinyt kun aina sanon, että ottaisin vaikka seitsemän lasta, jos vaan saisin. Olisiko niin että minulla ei ole sitä "nyt kyllä lapsiluku on täynnä" mittaa, vai miten minulla nyt jo näin pian kolmannen lapsen saamisesta alkaa tämmöinen "perheemme ei ole vielä kokonainen, minusta tuntuu" ajattelu. Olen äärettömän lapsirakas ja minä en sillein stressaa valvottuja öitä, en flunssaa en kiukku itku potku raivareita, olen vaan että juuh, se on elämää se =) tottakai minäkin olen välillä väsynyt, välillä niin kovinkin väsynyt mutta jotenkin ajattelen sen kuuluvan asiaan silloin kun on lapsia ja jotenkin se että on lapsia menee sen väsymyksen edelle...
Oma aika, yhteinen aika
Meidän lapset ei ole paljoakaan vuoden aikana hoidossa, pieni vauva taapero ei ole ollut vielä kertaakaan, no eihän hän ole vielä vuottakaan... ensi kuussa täyttää vuoden =) Mutta meillä on miehen kanssa tapana ottaa yhteistä aikaa siellä arjen keskellä kun lapset on nukkumassa, kun ne on tyytyväisenä leikkimässä, kun kokataan, kun saunotaan, kun ollaan ruokapöydässä jne...Onhan välillä varmaan oma aika kultaakin kalliimpaa ja olisi kiva joskus olla varmasti ihan kahdenkin, mutta jotenkin sekin kuuluu asiaan, että jos on lapsia niin ne pyörii siinä kokoajan =)
Jatkan vielä tuosta vauvakuumeesta sen verran, että sanoin miehellenikin jo että antaa minun vaan kuumeilla rauhassa että ei tarvitse asialle tehdä konkreettisesti mitään, kun hän katsoi minua epäuskoisena kun sanoin että kyllä minä vielä lisää lapsia haluaisin ja että minulle on tullut vauvakuumeilua =) Hän oli sen näköinen, että "mistä ihmeestä näitä ideoita tulee... jos olen hiljaa, ehkä tämä aihe menee pois" =) Vitsi vitsi.
Mutta siis ei ole meille nyt vauvoja suunnitteilla, koirallemme tosin kyllä on pentusuunnitelmia, seuraavaksi alkaviin juoksuihin, meille ihmisille ei, nautitaan nyt näistä kolmesta lapsesta ja syksystä ja katsotaan asioita sitten myöhemmin vaikka uudestaan tältä osin. Ai että kun olisi ihanaa taas odottaa vauvaa sen pallomasun kanssa=) Haaveita on hyvä olla olemassa.
Mukavaa syksyä sinulle ja jos haaveilet vauvasta niin kovasti plussatuulia =)
Vauvakuumeilua
Siis aivan yhtäkkiä se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pieni käärö mille se tuoksuu, mille sen poski silittäessä tuntuu, mille tuhina kuulostaa, kun vauva nukkuu, entä kun se on siinä sinun kainalossa kapalossa rinnalla? MITÄH, minullahan on vielä ihan vauvaksi sanottava lapsi, pieni alle vuoden ikäinen vauva-taapero neiti jota imetän vielä, joka juuri on alkanut nukkumaan kokonaisia öitään, ja nekin niin kun minä nukun olohuneessa, pois omasta sängystäni... Imetyshormoonit vai mitkä?!
Vaikka seitsemän lasta
Mikä naisen sisään rakennettu juttu tämä oikein on? Tai jos ei kaikkien naisten niin ainakin minun sisään rakennettu, olen miettinyt kun aina sanon, että ottaisin vaikka seitsemän lasta, jos vaan saisin. Olisiko niin että minulla ei ole sitä "nyt kyllä lapsiluku on täynnä" mittaa, vai miten minulla nyt jo näin pian kolmannen lapsen saamisesta alkaa tämmöinen "perheemme ei ole vielä kokonainen, minusta tuntuu" ajattelu. Olen äärettömän lapsirakas ja minä en sillein stressaa valvottuja öitä, en flunssaa en kiukku itku potku raivareita, olen vaan että juuh, se on elämää se =) tottakai minäkin olen välillä väsynyt, välillä niin kovinkin väsynyt mutta jotenkin ajattelen sen kuuluvan asiaan silloin kun on lapsia ja jotenkin se että on lapsia menee sen väsymyksen edelle...
Oma aika, yhteinen aika
Meidän lapset ei ole paljoakaan vuoden aikana hoidossa, pieni vauva taapero ei ole ollut vielä kertaakaan, no eihän hän ole vielä vuottakaan... ensi kuussa täyttää vuoden =) Mutta meillä on miehen kanssa tapana ottaa yhteistä aikaa siellä arjen keskellä kun lapset on nukkumassa, kun ne on tyytyväisenä leikkimässä, kun kokataan, kun saunotaan, kun ollaan ruokapöydässä jne...Onhan välillä varmaan oma aika kultaakin kalliimpaa ja olisi kiva joskus olla varmasti ihan kahdenkin, mutta jotenkin sekin kuuluu asiaan, että jos on lapsia niin ne pyörii siinä kokoajan =)
Jatkan vielä tuosta vauvakuumeesta sen verran, että sanoin miehellenikin jo että antaa minun vaan kuumeilla rauhassa että ei tarvitse asialle tehdä konkreettisesti mitään, kun hän katsoi minua epäuskoisena kun sanoin että kyllä minä vielä lisää lapsia haluaisin ja että minulle on tullut vauvakuumeilua =) Hän oli sen näköinen, että "mistä ihmeestä näitä ideoita tulee... jos olen hiljaa, ehkä tämä aihe menee pois" =) Vitsi vitsi.
Mutta siis ei ole meille nyt vauvoja suunnitteilla, koirallemme tosin kyllä on pentusuunnitelmia, seuraavaksi alkaviin juoksuihin, meille ihmisille ei, nautitaan nyt näistä kolmesta lapsesta ja syksystä ja katsotaan asioita sitten myöhemmin vaikka uudestaan tältä osin. Ai että kun olisi ihanaa taas odottaa vauvaa sen pallomasun kanssa=) Haaveita on hyvä olla olemassa.
Mukavaa syksyä sinulle ja jos haaveilet vauvasta niin kovasti plussatuulia =)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)