tiistai 10. syyskuuta 2019

Elämää ADHD(n) äitinä

Hei vaan sinulle.

Yhä useammat saavat sen diagnoosin. Add tai adhd. Johtuuko se siitä että osataan tutkia paremmin vai voiko joukko erinäisiä asioita olla lyhykäisyydessään adhd... En tiedä mutta sen tiedän että meillä asuu yksi (kaksi) adhd ominaisuuden omaavaa henkilöä. Teinimme ja minä joista jälkimmäinen ei ole diagnoosia hakenut mutta asian hyvin vahvasti todennut. Sanon ominaisuus Koska eihän se mikään sairaus ole.

Toisinaan hurisemme yhdessä lapsen kanssa joskus taas toinen ruokkii toisen levottomuutta jolloin pitää sanoa että nyt tarttuu levottomuus. Eihän se toista rauhoita mutta toinen sitten hurisee toisaalla. Me suhtaudumme pääsääntöisesti ominaisuuteen humoristisen positiivisesti. Se voi olla mahdollisuus ei uhka. Onhan se välillä turhauttavaa kun sanot jotakin asiaa ties monettako kertaa ja ei vaan mene perille asti mutta sellaista se on välillä. Ja tuo omia riskejään näin  teini iässä. Koitamme olla tarkkana niiden uhkien kanssa ja herkällä korvalla kuunnella kaikkea miten teinillä menee ja kenen kanssa liikkuu ja mitä touhuaa. 

Elämää ADHD:na
Elämä ennen teinin adhdn toteamista oli meillä hieman ruuhkaisaa ja ajoittain lennokastakin emmekä niin edes huomanneet sitä. Olimme tottuneet. Olihan hän eloisa lapsi ollut aina. . Koulussa meni toisinaan aika kehnosti alisuoriutumisen vuoksi. Ihmettelimme tätä koska hän on kyllä älykäs tapaus. Koe tilanteet olivat haastavia kun koko koe oli siinä kerralla edessä ja tuntui teinistä ylitsepääsemättömältä. 

Negatiivinen palaute koululta oli arkipäivää unohduksien vuoksi varsinkin alakoulu aikaan ja hankaluudesta aloittaa koulutyö tunnilla. Lapsi unohti pakata reppunsa. Muistutin. Hän unohtui tekemään muuta. Kehotin pukemaan ja pakkaamaan repun. Vaatteet jäi. Kysyin onko koulussa liikuntaa. Liikuntavaatteet mukaan. Syödäkin pitäisi. Onko hampaat harjattu. Mites kengät muistitko ne. Loppujen lopuksi lapsi lähti kouluun. Osa kirjoista jäi kotiin. Samaten linkkikortti. Tai edes takki. Joskus koko reppu. Ja seuraavana aamuna sama rumba uudelleen ja taas. Joka aamuinen juttu.
Tuolloin huolehdimme isän kanssa aamuisin ja iltapäivisin paljon teinin muistuttamis asioita. Emme ajatelleet muuta kuin että hän on perinyt minun menevän luonteen ja kaikki varmaan johtuu siitä ja siitä että lapsi ei vaan malta keskittyä joihinkin asioihin. Hän on todella hyvä käytöksinen ja sosiaalinen tapaus joka tulee ihmisten kanssa toimeen. Eli käytösongelmia tai rajattomuus ongelmia tms. meillä ei ole, todettakoon se nyt tässä kohti. 

Sitten kun asiaa alettiin tarkemmin tutkimaan niin teinimme sai hyvin korkeat pisteet adhd testeissä. Koulun puolesta useat opettajat täyttivät testin me vanhemmat täytimme ja luokanvalvoja myös. Juu-u pisteet olivat korkeat kaikki alkoi loksahtamaan paikoilleen. Samalla huomasin että ahaa... Tämä kaikki hurina ja pakkaantuva energia jota minullakin siis on, onkin ominaisuus nimeltään adhd... Se selittääkin paljon. Tarkoitan PALJON . Luulin että luonteeni on vain hieman eloisa. On varmaan osittain luonteestakin.. Mutta kyllä se adhd täältäkin löytyy
.
Oman hurinani kanssa olen oppinut elämään vuosien mittaan ja ehkä osin siitä syystä olen se mikä minä olen tänä päivänä ja saan tehtyä niin paljon kaikkea ja saan aikaiseksi asioita. Varjo puolena kyllästyn helposti ja tylsät pitkäveteiset asiat on äärettömän hankalia toteuttaa en saa niitä kovin helposti aikaan ihan kuin edessä olisi paksu ja korkea muuri jonka yli ei vaan pääse. ... Taasen hauskat ideat haluaisin toteuttaa aina just nyt heti ja mieluiten montaa asiaa samaan aikaan. ja siinä mieheni astuukin aina kuvioon ja painaa jarrua. Hän palauttaa minut aina maanpinnalle ja sanoo että nyt ei ole hyvä idea tämä. Hän tuntee minut ja osaa sanoa milloin puuttua. 16 vuotta yhteistaivalta tallattu. 

Olen oppinut tekemään mm. Listoja asioista joita minun pitää tehdä. Niin energiani ei mene muistamiseen mitä pitää tehdä ja niin kun on listattu niin tylsätkin asiat on vaan hoidettava. . Ja kun on lista josta saa ruksittua pois kun on valmista on se kamalan kannustavaa ja palkitsevaa. Samaa menetelmää käytin työelämässä. Toimistotyö on adhdlle haastavaa.

Teinimme saa nykyään tukea koulussa mm. Saa tehdä tehtäviä ja kokeita pienemmissä osissa tai pienemmissä ryhmissä jos huomaa että keskittyminen on haastavaa. Koulu on ollut ihanan ymmärtäväinen ja opettajat todella kannustavia. Positiivisen palautteen merkitys on myös huomattu koulussa ja teinimme hyvin vihreää Wilmaan kerääkin. Teini onkin nyt oppinut tunnistamaan milloin lähtee ns. Kirjoittamaan ja saanut uusia työkaluja hillitä itseään ja hurinaa tai miten sen olon saa purettua ja keskittymään paremmin meneillä olevaan. 

Kaikki muut asiaan kuuluvat avut ovat myös käytössä. Niistä on ollut meillä aivan valtava apu. Minun tai isän pitää todella harvoin enää muistutella teinin rutiineista ja tehtävistä. Hän huolehtii omat koulu jutut. On nostanut keskiarvoa todella hyvin ja koulu on taas hänelle mielekästä. Meillä diagnoosin saaminen oli lapsen kannalta äärettömän hyvä. Kaikki on mennyt nyt paljon paremmin. Kiva huomata että teinillämme on helpompi olla <3

Onko muilla millaisia kokemuksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti