Äiti, se sosiaaliluokan pohjimmainen olento

Hei vaan!

Paljon puhutaan tasa-arvosta ja työpaikoilla tai muuten vain ihmisten eriarvostamisesta jne. Otan tämmöisen näkökannan esiin äitinä olosta ilman että arvostelen tai otan kantaa kenenkään muun valintoihin tai kasvatukseen tai mihinkään muuhunkaan eriarvoon. Tämä on minun näkökantani kannustamiseen kotona kasvatukseen. On varmasti muitakin näkökantoja ja on muitakin pienesti tienaavia, niihin en paneudu kirjoituksessani nyt yhtään. Enkä ota kantaa pärjääkö vai ei vaan nyt lue teksti ja sisäistä mitä minä pohdiskelen tänään =)

Sanoinkin jo tuolla aikaisemmin kirjoituksessani jossain, että minun kotiinjäämiseni on arvovalinta kysymys, sitä se todellakin on, koska tietenkään ei saa tienata sillä että saa lapsia, en sitä tarkoita, mutta äitit/isät jotka hoitavat omat lapset (tulevat veronmaksajamme) kotona, kasvattaen siis lapsiaan parhaan kykynsä mukaan yhteiskuntakelvollisiksi ja osallistuviksi ihmisenaluiksi, niin saavat rahaa vähemmän kuin työtön työnhakija. Eli tässä mielestäni on näkyvissä se,  kuinka paljon arvostetaan sitä että kotona lapsia täällä hoidetaan. Ja huomataan sitten myös se että juu tukia on joita saadaan, eli valtion rahoista otetaan, mutta mekin maksamme niistä verot ilman palkansaajan saamia toki hänelle kuuluvia vähennyksiä. Ja emme me äidit/isät ikuisuuksia ole kotona, joitakin vuosia ja palaamme sitten taas riviin maksamaan kiltisti veroja muiden mukana ja juoksemaan aikataulujen kanssa kilpaa =)

Voin puhua vain nyt omasta puolestani, mutta uskon että sanon asian ääneen monen äidin/isän puolesta, en laiskottele kotona, luon pohjaa lapsilleni niin että ovat mahdollisimman luottavaisia, vahvoja ja kaikinpuolin osallistuvia ja onnellisia ihmisiä elämässään. He saavat hyvät eväät elämäänsä kotoa. Meillä lapset osallistuvat kotihommiin taitojensa mukaan leikin varjolla jo ihan pienistä asti, ihan kuten täällä yhteiskunnassa jokainen kantaa oman kortensa omalla tavallaan kekoon, tai ainakin niin olisi toivottavaa. Yritän kasvatuksellani tuoda lapsilleni tunteen että he ovat tärkeitä ja heidän tekemisensä ja sanomisensa ja mielipiteensä ovat tärkeitä. Olisi hyvä jos meillä olisi vaihtoehto, että voi jäädä kotiin niin halutessaan niin että siinä ei taloudellinen asema olisi aivan näin kehno.

Mielestäni kotona kasvattaminen lapsen alkuvuosina on satsaus tulevaan. Se on ihan täyttä työtä ilman lakisääteisiä taukoja. Kyllä perheen perustaminen on omavalinta kysymys ja se että jos valitsee perheen niin silloin ei pidä valittaa että joutuu hoitamaan lapsensa, en sitä tarkoita. Mutta kotona ollessaan saisi lapsi olla ihan vain lapsi mahdollsiimman pitkään ilman aikataulutusta ja kiirettä, koska nyky yhteiskunta on niin kovin kiireinen ja hektinen, sinne kerkiää kyllä jokainen siihen juoksupyörään.

Usein puhutaan että kotona ei enää kasvateta lapsia... Mietin tätä asiaa ja päädyin siihen että on varmaan haasteellista kasvattaa täysin johdonmukaisesti ja aina säntillisesti (jollaista kasvatusta yleisestiottaen lapset tarvitsevat) jos on kiire töihin, kun ei yksinkertaisesti ole varaa/mahdollisuutta olla kotona. On kiirettä ja hektisyyttä työelämässä jolloin illat ja viikonloput menee työssäkäyvillä isillä/äideillä siihen että joko tekevät lisää töitä tai ovat vain niin yksinkertaisen poikki, että ei oikein jaksakkaan olla a)läsnä b)tarvitsee itsekkin lepoa ja ei jaksa laittaa esim rajoja... Tässä yhteiskunnassa on haaste laittaa työ ja perhe sekä muu vapaa-aika kunnolla balanssiin.

Nyt yleistän tässä tekstissä rajusti, mutta teen sen nyt karkeasti yhteenvetäen jotta pointtini tulee kuulluksi. On läsnäolevia vanhempiakin jotka käyvät töissä, mutta nyt yleistän. En tarkoita ketään loukata, joten mielensäpahoittajat, koittakee ymmärtää mitä koitan tuoda julki. Kumminkin tosiasia on se että yhteiskuntamme tarvitsee lapsia, jotta on jatkossakin niitä työssäkäyviä oravanpyöräläisiä =) mutta jos saa rahaa vähemmän kuin työtön/sairauspäiväläinen niin miten ihmeessä kukaan ikinä voi lapsia jatkossa hoitaa kotona? Onko oikein että kaikki veisimme lapset 9kk iässä hoitoon, jolloin äitiysloma loppuu? Tuossa iässä harva lapsi kävelee, saati syö itsenäisesti tai puhuu.... Meillä on erilaisia ihmisiä täällä ja niin niitä jatkossakin tarvitsemme, ei ole kaikilla 9 kk iässä valmiuksia mennä hoitoon, eikä ole monella vanhemmalla mahdollisuutta laittaa hoitoon silloin, eikä ole monella varaa myöskään jäädä hoitamaan vaikka huomaisi että ei ole valmiuksiakaan.... Mutta yksikään politikko ei tietääkseni kovinkaan ahkerasti tätä asiaa aja tai ole siitä millään tasolla huolestunut, ei tietenkään, koska yhteiskunnan kuuluu olla tehokas, jo heti 9kk iästä alkaen. Ja tietenkin onhan siinä se toinen puolisko kantamassa taloudellista vastuuta myös, mutta jos olet tottunut samaan esimerkiksi  2300e kuukaudessa, puolisosi saa joko saman verran tai vaikka vähemmän, niin putoatkin sitten ihan muutamalle hassulle sadalle eurolle.... Toki kuluja voi karsia tiettyyn pisteeseen asti... Mutta mitäs jos puoliso joutuukin sairauslomalle? Tai jotain muuta yllättävää käy? Äidin asema yhteiskunnassa on heikko, mutta me tarvitsemme myös äitejämme. Aina ja aina vain.

Kommentit

  1. Totta puhut. Näin maalaisjärjellä ajateltuna olisi asiallista jos kotihoidontuki olisi sama kuin työttömyyspäiväraha.
    Eikä se päivähoidon järjestäminenkään ilmaista ole..
    Jos on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, eikö pitäisi olla realistinen mahdollisuus myös kotihoitoon? Vaikka edes siihen 3v saakka.

    Meillä on 3lasta, olen ollut heidän kanssaan kotona yht. n. 6,5vuotta.
    Yhtään en kadu, väitän että hyvin sijoitettu aika ja sopi meidän perheelle. Mutta se mahdollistui sillä että lähihoitajana pystyin tekemään ilta- ja vkltöitä kun mies oli vapaalla.
    Raskasta sekin ajan kanssa, yövuoron jälkeen unta 1-2h, mutta sen arvoista. 😊

    VastaaPoista
  2. No tämäpä juuri. Olet sinäkin itseäsi äärirajoille joutunut laittamaan. Tässä on se epäkohta.
    Itsekkin keskimmäisen ja jälkimmäisen kanssa olin yrittäjä. Ensimmäisen hoidin kotona 3v:ksi.taisin tehdä satunnaisia työkeikkoja. Tein kahden viimeisimmän kanssa työt kaiken välissä ja yöllä. Lopetin yrittämisen jälkimmäinen kun oli 6-7kk mutta en minäkään kadu yhtään päätöstä jäädä kotiin ja lopettaa yritys. Kyllä haluan antaa lapsilleni itsestäni enemmän kuin väsyneen äidinvarjon :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina:)