Saako äitiä väsyttää?

Hei sinulle sinne

Saako äiti olla väsynyt? Tai saako äiti sanoa että on lopen väsynyt ja tylsistynyt? En tiedä, meillä tuntuu olevan sellainen kulttuuri, että sitä ei parane sanoa ääneen, mutta sanon silti. Olin tänään jo niin nuutunut, että en olisi halunnut nousta sängystä ylös aamulla. Onneksi mies tulee taas huomenna reissutyöstä.

Olen sanonut, mutta sanon edelleen, että meillä on meidän taaperolla uhmaikä. Hän kiljuu,(ai korva parat) heittäytyy dramaattisesti maahan, hän loukkaantuu, kaikki on ei ja kaikkeen pitää koskea ja heittää maahan. Eskari (tuleva ekaluokkalainen) koettelee omalta osaltaan hermojani vääntämällä minun kanssani kaikesta mahdollisesta, niin pelaamisesta, kotiintuloajoista, kuin hampaiden pesustakin, eli ihan sellaisista perus jutuista, jotka tietää varmasti miten meillä hoidetaan. Lisäksi kaikki lapset tappelevat tällä hetkellä keskenään.

Vaikka olisin miten helvetin Zen, niin nyt en jotenkin jaksa. Olen koittanut, olen laskenut kymmeneen, olen hengitellyt rauhassa, olen lähtenyt hetkeksi tilanteista pois. Olen koittanut tehdä minulle mielekkäitä asioita kaiken kaaoksen lomassa mutta ei. Väsymys vetää nyt sellaisille sfääreille, että huh huh. Te joilla on se kuuluisa tukiverkosto, niin pieni kumarrus sinne suuntaan ja se kiitollisuus, niin muistakaa se. Näinä hetkinä sitä miettii että oi jospa sellainen olisi itsellänikin. Eilen minusta tuntui sille, etten edes kukkaa jaksaisi kasvattaa.

Tylsistyminen tekee minulle usein sitä että väsyn. Olen sellainen ihminen, että kaipaan elämääni haasteita vastapainoksi arjelle. Tällä hetkellä minulla ei ole sellaista haastavaa projektia menossa. No joo treenaaminen, mutta se on sellaista kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoite, ei tavoitteellinen haastaminen itselle jossa koittaisin saada joitain sen kummempia tuloksia tavoitellen jotakin tiettyä. Sellaiseksikin sen voisin ottaa, mutta silloin se hyvinvointi unohtuu sieltä tosi nopsaa, joten siihen en nyt viitsisi.

Olen kokenut kirjoituksen tuovan minulle mukavaa oloa, mutta siinäkin on se haasteellisuus nyt jotenkin tipotiessään, mistä siinä sitten kamppailisin, mitä tavoitteita sen kanssa voisi olla? En keksi, joten se ei ole minulle se jossa haastan itseäni myöskään. Kaipaisin jotakin todella haastavaa, mielenkiintoista asiaa elämääni.

Silloin kun minulla on sitä jotakin elämässäni, niin silloin jaksan paremmin kaikkea tavan arkea eli vähän tylsyyttäkin, sitä leivän leivontaa, ruuanlaittoa, pyykinpesua, uhmaa, ihan mitä vaan, mutta jos minulta puuttuu se jokin oma juttu, niin silloin minä väsyn. Joten avain taas kaikkeen tähän on ihan minun omissa käsissäni, tiedän... Se mitä keksin, niin pitää varmaan pysähtyä illalla kunhan täällä rauhoittuu niin miettimään että mikä se tekisi minut taas iloiseksi jaksavaksi omaksi itsekseni. (jos jaksan)

Kivaa viikkoa sinulle, jos sulla samoja fiiliksiä, niin laita toki kommenttia, niin höpötellään siitä.