Tein eilen jotain todella rohkeaa! Sen seurauksena aloin miettimään kehopositiivisuutta, että mitä se oikeastaan onkaan, mitä se merkitsee minulle ja miten asian koen. Tässä tulee pientä pohdintaa ja huomioita, joita itse olen tehnyt, jos itse pohdit samoja asioita, toivon että tästä on sinullekin iloa.
Siitä rohkeasta teosta…
Kävimme eilen uimarannalla. Minulla on normaalisti uima-asu, joka on aika peittävä (todella peittävä) Minulla on siis alaosa, joka on uimahame, joka peittää kivasti niin pepun kuin osan reisistä. Minulla on myös uimapaita, joka on kivan kellomainen ja peittää mahankin =) No niin, mutta eilen otin rannalle bikineiden yläosan ja sortsit. Minulla oli ensin paita päälläni ja totesin että pyh, minulla on bikinit täällä alla, otan paidan pois ja niin tein.
Miksi se oli rohkeaa?
Siksi, koska en erityisemmin ole koskaan pitänyt mahastani, en tiedä miksi, vielä vähemmän sitten kun lapsien odotusaikana vatsani on saanut niin raskausarpia kuin ylimääräistä nahkaakin, joka ei edes jumppaamalla siitä mihinkään lähde, ei vaikka olisin miten hoikassa kunnossa.
Minulla ei ole sen suhteen ongelmaa, miten muut asian näkevät, mitä muut siitä miettivät tai katsooko joku. Se on minulle aivan yksi hailea, jos joku muu on siitä mitä mieltä tahansa. Tämä on vain minun oma ajatukseni, oma heikkouteni, jonka kanssa ihan itsekseni kamppailen. Jos joku sanoisi minulle että minun mahani on ruma, viis veisaisin, se ei ole se pointti.
Mitä on muuttunut?
Olen alkanut tosiaan antamaan itselleni hyvää monipuolista ruokaa, ilman mitään kieltoja, minulla ei ole kiellettyjen listoja, olen pyrkinyt olemaan itselleni armollisempi. Viikonloppuna rasvasin vatsani ja samalla ajattelin että hyvänen aika olen läpi käynyt kolmen lapsen odotuksen, ei se ihme ole, että vatsa on hieman siinä venynyt.
Arvet ovat haalistuneet, mutta tunnen ne edelleenkin syvinä uomina vatsallani ja ne kyllä näkee tietenkin. En ole aikaisemmin edes voinut oikein koskea vatsaani, koska en oikeasti ole pitänyt siitä. Nyt päätin, että kehoni kaipaa parempaa huoltoa. Minun kuuluu rasvata vatsaani vaikka joka ilta, minun kuuluu olla sille armollinen ja antaa sille kosteutusta ja kosketusta.
Aloitin myös
treenaamisen kaksi viikkoa sitten, josta olen myös postannut ja siinä minulla
on sama ajatus, että ei rääkätä kehoa, vaan muokataan kehoa kunnioittaen. En
muokkaa kehoani siksi, etten olisi siihen tyytyväinen, vaan siksi että saan
todella hyvän olon liikunnasta, paljon energiaa ja kun keho muokkaantuu, minun
pää siinä mukana niin toivoisin olevani itselleni entistä enemmän armollisempi,
ei ole pakko näyttää himoliikkujalta, mutta ainakin minun keho huutaa
liikuntaa, niin miksi en sitä sille antaisi.Olen utelias näkemään miten keho muuttuu tämmöisellä liikunnalla, jota olen alkanut tekemään näin hyvin fiiliksin.
Mitä se kehopositiivisuus minusta oikein on?
Mielestäni kehopositiivisuus on sitä, että viihtyy omassa kehossaan, oli se minkä muotoinen tahansa, niin että kuuntelee mitä oma kroppa tarvitsee. Eli koen että se on pään ja kehon yhteistyö. Jos on aina väsynyt, ei jaksaisi tehdä mitään, koen että silloin ei voi myöskään hyvin. Jos on energinen ja terve sekä kaikin puolin hyvinvoiva, niin silloin keho ja pää toimii yhteistyössä ja silloin voi olla tyytyväinen kun kuuntelee mitä se oma keho oikeastaan tarvitsee.
Jos ei jostain osaa kehostaan pidä, mielestäni voisi kysyä itseltään, että miksi en pidä? Onko se kipeä, onko se kauneusihanteista nyt kiinni vai onko se jotain muuta? Olen tehnyt ison oivalluksen, että Kehopositiivisuus voisikin olla sitä, että oppii olemaan itselleen armollinen ja unohtaa tosiaan kaikki kauneusihanteet. Toimii niin kuten oma keho toivoisi toimivan.
Miten sinä asian
koet? Jos herättää mietteitä, minulle voi laittaa sähköpostilla tai ihan kommenttikenttään mietteitään =)
Instasta minut löydät: @lastenjahellan
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina:)