7-vuotiaan itsenäistymistä ja katoamistemppu

Hei sinulle uuteen viikkoon.

7-vuotias, reviiri ja kaveripiiri laajenee, omatahto nousee esiin. Sääntöjen uhmaamista, kantapäät ja ovet paukkuu, "minä kyllä tiedän paremmin kuin sinä" ajattelutapaa. Lapsi puhkeaa kukkaan. Mitä tapahtuu? Hän itsenäistyy ja irrottautuu vähän vanhemmistaan, jotta voi laajentaa itseään ja omaa maailmaansa.

Laajenna vain, etsi itseäsi, rohkaistu ja huomaa tätä maailmaa, mutta silti turvallisesti, niin että me vanhemmat edelleen kerromme rajat joiden puitteissa on liikkumavaraa niin että sinulla on turvallista. Aresti napsahti meillä tälle meidän seitsenvuotiaalle, koska hän kolmannen kerran viikon sisään, illan kotiintuloajasta myöhästyi ja vieläpä niin, etten tällä viimeisellä kertaa tiennyt yhtään missä poika on menossa.

Mitä tapahtui?

Hän lähti iltaruuan jälkeen tästä meidän pihasta kavereidensa kanssa ja sanoi menevänsä kaverin luokse, tämä ok, kotiintuloaikana kotiin. Kotiintuloaika oli ja meni, laitoin viestiä kaverin äidille, että vieläkö meidän lapsi on heillä, vastaus: ei ole. Isä lähti etsimään poikaa, ei ole tutuissa paikoissa urheilukentällä, ei puistossa, ei toisella kaverilla jolla saattaa saada olla myöhempään...

Hän oli kesken kaiken vaihtanut kaveria ja vieläpä sellaisen kaverin kanssa oli lähtenyt, jota emme me vanhemmat tunne, emmekä tunne heidän vanhempiaan, joten en edes osannut heiltä kysyä asiaa tietenkään. Kello oli sen verran että tiesin että kukaan kaveri ei saa olla enää ulkona, joten hiipi pieni pelko, että missä se lapsi oikein on! Onneksi tämän aikaisemman kaverin isoveli oli nähnyt että meidän poika oli lähtenyt tämän toisen kaverin matkaan ja näin tämä toinen äiti osasi soittaa tämän toisen kaverin kotiin ja sanoi että meidän poikaa jos näkyy niin äkkiä kotiin.

Poika tuli kotiin ja samalla sanoimme, että huomenna (eli tänään) ei asiaa mihinkään, vaan opetellaan se meidän päivärytmi nyt uudelleen kellonaikoineen. Voitte kuvitella miten tänään on ollut tylsää ja mälsää ja on ollut uhmakas poika täällä kun ei edes pelata saa eikä pyöräilemään lähteä. Silti pidin tiukasti kiinni siitä, että kotona ollaan. Pihassa olemme ulkoilleet ja hän on voinut pihaan mennä itsekseenkin, mutta pihasta ei ole asiaa mihinkään. Jossain kohti hän tuumasi että ei tämä kotonaolokaan hassumpaa ole =) sanoin että niin, välillä on hyvä olla rauhassakin.

Tuossa kyse ei ollut siitä etteikö lapsemme osaisi kelloa, tai tietäisi kotiintuloaikaa, hän tietää varsin hyvin ajat, mutta siinä oli kyse siitä että oli niin mukavaa, ettei sitten tullut kertomaan mihin menee, saati tullut oikeaan aikaan kotiin. Meillä lapsi saa kulkea tässä lähistöllä, kunhan tiedän missä on ja kenen kanssa, ketä menee hakemaan ja kunhan tulee ruoka-aikoina ja illalla kotiintuloaikana kotiin. Nyt ei toiminut ja vieläpä kolmannen kerran, niin silloin rajoitus tuli. Myös peliaika peruttiin ja tabletti otettiin pois, ettei pelaa sillä omassa huoneessaan "ai niin, unohdin" selityksen voimin...

Miten teillä hoidetaan vastaavat tilanteet?


Kommentit