Vaatetaisto lapsen kanssa- kasvatusta osa 7

Hei sinulle  uuteen viikkoon =)

 

 

Pukeutuminen lasten kanssa saattaa aiheuttaa joskus pientä päänvaivaa ja vanhemmalta moneen kertaan kymmeneen laskemista. Lapsi saattaa alkaa juoksentelemaan heti, kun näkee vaatteet, ihan muualle kuin missä pukeutuminen tapahtuu. Lapsi saattaa päättää että vetää itsensä makarooniksi ja lopettaa yhteistyön aivan totaalisesti, tai kaikki mitä olet valinnut on EI… Kuulostaako tutulle?

 

Kerron taas (pahoittelen pitkää postausta, mutta en saanut tiiviimmäksi millään) meidän käytäntöjä, miten me toimimme näissä tilanteissa meidän lasten kanssa, tai miten olemme toimineet, kun nämä vaiheet on lasten kanssa tullut eteen. Meillä pukeudutaan aina sään mukaisesti ja vaatteet laitetaan päälle. Teinin ADHD on tuonut tähän vähän lisäjuttuja, niistä kerron myös.

 

Ensimmäinen vaatetaisto


Kiemurtelu ja karkuun juoksu vaiheessa olemme tehneet niin, että ennakoimme. Laskemme kymmeneen ja päätämme jo ennen kuin pukeminen alkaa, että tämän erän voitan kyllä minä. Otamme lapsen syliin ja vaatteethan oli jo valmiiksi siinä vieressä. Makarooneilut ja muut ei auta, vaan ne puetaan päälle. Jos lapsi vetää itsensä sellaiseen lukkoon, niin hetki pidetään siinä sylissä sillein että lapsi hieman rentoutuu ja taas jatketaan, mutta karkuun lähtemään lasta ei päästetä, vaan ne vaatteet menee päälle sillä istumalla.

 

Toinen vaihe vaatetaistossa


Kun yllämainittu vaihe menee ohi, niin sitä hyvin pian ainakin meillä on seurannut seuraava vaihe: Lapselle tulee se oma tahto ja hän haluaisi aivan muut vaatteet kuin mitä olemme valkanneet. Kaikki valitsemasi vaatteet on EI! Silloin tulee kyseeseen se että kummat: nämä vai nämä housut. Kumpi paita, valitaan lapsen kanssa yhdessä, ennen kuin aletaan pukemaan.  Koko vaatekaapin sisältö ei ole meillä pienen lapsen edessä mahdollisuutena. Sen kolmannen jonka lapsi haluaisi voin luvata huomiselle vaihtoehdoksi.

 

Sitten kolmanteen vaiheeseen


Isompi, joka osaa valita säänmukaiset vaatteet voi valita vaatteensa jo aivan itse (minua naurattaa mielikuva, jos tällaista taistoa kävisimme teinin kanssa =) Nyt kyllä istut siihen syliin ja aletaan pukemaan =) Hah hah, ei sentään…jatkan asia linjalla... Meidän eskari osaa valita, on osannut jo pitkään. Hän osaa kysyä tarvitseeko pitkiä kalsareita jne.

 

ADHD tuo lisähaastetta


Meidän teinille valitsin pitkälle alakoululuokille asti vaatteet, koska hänen ADHD vaati sitä, että vaatteet oli valmiina tietyssä paikassa. Ei olisi tullut mitään siitä että valinnat vaatekaapista olisi itse tehnyt, kun hyvä että edes muisti pukea päälle, vaikka ne valmiina tutussa paikassa olikin. Siltikin saattoi vaikka pitkät kalsarit tai sukat unohtua, vaikka ne olivat siinä valmiina, kun jokin muu tuli kesken pukemisen mieleen. Eli näissäkin on paljon eroja, että minkä ikäisenä kukakin on valmis mihinkin.

 

Miksi toimimme näin?


Ja miksi toimimme näin kuten tilanteet kuvasin? Siksi koska muuten siitä vaatevalinnasta ja pukemisesta tulee helposti sellainen sirkus, johon en ole ollut halukas lähtemään ja katkaisen sen ennen kuin peli tästä käynnistyy. En tiedä, kuinka muiden lapset näissä käyttäytyy, mutta meillä ainakin tässä(kin) on tarvittu tiukkaa linjaa.

 

Puetaanko päälle?


En koskaan kysy uhmaavalta lapselta että puetaanko päälle, jos päälle pitää pukea. Hänellähän on vaihtoehdot: Puetaan tai ei pueta. Jos hän sanoo ei, niin silloin hän on valinnut niistä vaihtoehdoista jotka hänelle annettiin ja jos silti sanotaan, että kyllä nyt puetaan, niin mitä arvelet onko lapsi yhteistyöhaluinen? Ei ole, hänen vaihtoehtonsa oli väärä eikä hän ymmärrä miksi. Jos sanoo Joo, niin sittenhän ei ole ongelmaa.

 

En myöskään kysy laitetaanko hanskat. Sama juttu kun yllä. Jos hanskat tulee pistää niin mitä sitä kyselemään, toki voin kysyä kummat hanskat haluat? Se muuttaa taas tilannetta huomattavasti=)

 

Ei vaatteita lainkaan?


En lähde siihen, että jos toinen rimpuilee, kiukkuaa ja huutaa, etten pukisi päälle, silloinhan lapsi on saanut valita, että tänään ei pueta päälle ja seuraava kerta on huomattavasti hankalempi kerta. Istutan tosiaan lapsen syliin ja vaikka miten kiemurtelee, niin päälle puetaan. Ei mene kauaa, kun lapsi huomaa että päälle puetaan rimpuili tai ei, niin että ei kai tässä rimpuilut auta sitten. Tässäkin kun johdonmukaisesti vaan pukee ja on välittämättä siitä vastustuksesta niin se tuottaa tulosta.

 

ADHD:sta hieman lisää


ADHD on sellainen ominaisuus, joka voi olla erilainen eri ihmisillä. Meillä teiniä sai vielä alakouluikäisenäkin  muistuttaa ihan kaikesta, koulurepun pakkaamisesta, vaatteista, syömisestä, ihan jokainen vaihe aamulla oli perään katsottava. Kun olin töissä meillä oli sovittuna soittoajat, soitin joka aamu tiettyihin aikoihin ja kerroin mitä piti tehdä ja olihan tehnyt jo aikaisemmat jutut, mitä olimme sopineet.

 

Valitsimme illalla vaatteet valmiiksi sohvalle, jos ne jostain syystä jäi valitsematta, niin minä laitoin vaatteet valmiiksi meidän sohvalle, josta aamulla sitten teini ne puki päällensä. Tässä ei varsinaisesta uhmasta ollut kyse, vaan ennemminkin siitä, että hän ei vaan tullut ajatelleeksi että vaikka ulkona on 20c pakkasta niin saattaisi pitkät kalsarit olla paikallaan tai huppari pitäisi t-paidan päälle laittaa. Hänellä oli vaan niin sitä vauhtia, ettei tullut ajatelleeksi. Sama ulkovaatteiden, kenkien, hanskojen, ihan kaiken kanssa. Hän ei vaan huomannut pysähtyä ajattelemaan sellaisia asioita. Yläkoululaisena nämä sujuu jo moitteetta.

 

Näin meillä, kuinkas teillä? Onko ollut ongelmia kyseisissä asioissa? Kuulostiko jokin tutulle? Teettekö joitain samoin tai erilailla? Kuinka olette ratkaisseet ja pärjänneet pukemisasian kanssa? Aina korostan sitä, että tämä on vain yksi tapa hoitaa asioita, se ei tarkoita sitä, että se olisi ainut ja oikea tapa. 


Instagrammissa voit seurata blogia tästä:lastenjahellan


Hauskaa viikkoa!

Kommentit